Nuoruus on seikkailu

I

— Alkaisikohan meillä olla jo viikko pulkassa?
En aluksi reagoinut Eeron lausahdukseen oikein millään tavalla. Jatkoin vain tiilien latomista telineille niin kuin en olisi tiennyt kellon lähenevän neljää. Eero riisui lippahatun päästään ja istahti nurinpäin käännetyn laastipaljun päälle. Eero kaivoi repaleisen kauluspaitansa rintataskusta savukeaskin ja pisti palamaan. Sitten hän ojensi tupakka-askia minua kohti.
— Palaako?
— Antaa nyt olla. Minä nyt ensin mätän tämän letkan loppuun. Eihän tässä ole
enää kuin muutamia tiiliä jäljellä, juttelin työtäni keskeyttämättä.
— Sinulla on vielä tuota nuoruuden intoa. Näillä minun vuosikymmenillä sinä sitten ehkä tajuat, ettei tämä maailma koskaan valmiiksi tule. Mutta eihän tuossa kropan rääkkäämisessä tietysti mitään väärääkään ole. Niin että anna mennä vain. Mukavampihan meidän on aloittaa maanantaina työt, kun tiilet ovat jo valmiiksi käden ulottuvilla, Eero virkkoi ja juoksutteli rauhallisesti savua sieraimistaan.

Oli kesä 1992. Olin hiljattain varttunut täysi-ikäiseksi. Lukion toinen luokka oli onnellisesti takanapäin, ja olin päässyt Joensuun kaupungille koko kesäksi töihin. Rakensimme vanhusten palvelutaloa kaupungin keskustaan. Sopivien suhteitten ja varmaan myös hyvän fyysisen kuntoni perusteella minut oli palkattu muurarin apulaiseksi.
Jo kahtena aikaisempana kesänä olin ollut raksahommissa, eikä minulla ollut erityisempiä vaikeuksia oppia sotkemaan muurauslaastia betonimyllyllä tai kasaamaan telineitä. Säännöllisen punttisalitreenaamisen ansiosta jaksoin jokseenkin vaivattomasti työnnellä laastikärrejä ja kantaa tiiliä paikasta toiseen. Olin nuori ja vahva ja suoranaisesti nautin fyysisen työn tekemisestä.
Haaveilin liikunnanopettajaksi pääsemisestä, ja juuri siksi olin peruskoulun jälkeen pyrkinyt ja päässyt Joensuuhun liikuntapainotteiseen lukioon. Olin virahtanut liki 190 cm pituiseksi enkä painanut kuin hädin tuskin 80 kg; varsin timmissä kunnossa siis olin. Olin ylpeä paidan läpi pullottavista lihaksistani.
— Ensi viikolla meidän sitten pitää korottaa telineitä. Sitten et varmaan enää voi latjata tiiliä maasta käsin. Tarvitaan jo portaat avuksi, Eero virkkoi ja siristeli silmiään iltapäivän auringossa. Hän tumppasi tupakannatsan paljun reunaan ja jatkoi vielä yksinpuheluaan: — Mutta mikäpäs siinä. Onhan meillä noita hakitelineitten osia vaikka muille jakaa. Eihän ne kesken lopu.
Tiililetka edessäni oli tyhjentynyt. Katselin ympärilleni ja huomasin, että melkeinpä kaikki muut työntekijät olivat jo siirtyneet sosiaalitiloihin rytkyjään riisumaan ja käsiään pesemään. Olin silti vähän kahden vaiheilla, kuorisinko vielä muovit pois seuraavasta letkasta. Eero taisi ymmärtää mielentilani, koska nousi paikaltaan ja tarttui minua olkapäästä.
— Annahan Janne jo olla. Ei nämä työt meiltä todellakaan minnekään karkaa. Ja kaupungin töissähän tässä ollaan… Tuntipalkka on sama, teitpä töitä sitten paljon tai vähän.
En käynyt torjumaan ikänsä puolesta vallan hyvin isäkseni sopivan työkaverini toppuutteluliikkeitä. Hänen hiuksensa olivat jo aikoja sitten harventuneet otsalta, ja aika usein hän haroi kumaraksi painunutta selkäänsä. Nyt suostuin ottamaan häneltä savukkeenkin huulieni väliin. Olin urheilija, mutta lapsuuskodista Joensuuhun siirryttyäni olin opetellut tupakoimaan. Jossakin vaiheessa tämä paha tapa oli vain minuun tarttunut.
— Ja muuraushommatko jatkuvat heinäkuussakin? enemmän totesin kuin kysyin. — Joo. Niinhän ne meidän pomot ovat suunnitelleet. Muu porukka on heinäkuun lomalla, mutta julkisivumuurausta ei keskeytetä. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että silloin sinullekin on töitä. Emmehän me muurarit pärjää ilman apulaisia. Tai ainakin sinun kaltaistasi ahkeraa ja rivakkaa apulaista täällä tarvitaan. Eipä minulla ole noin hyvää apumiestä pitkiin aikoihin ollutkaan…
Olin mielissäni saamastani kehaisusta, mutta pidin silti ilmeeni peruslukemilla, kun lampsimme parakkeja kohti. Viikon päästä olisi jo juhannus. En ollut vielä päättänyt, jäisinkö silloin kaupunkiin vai menisinkö kotipaikkakunnalle vanhempieni ja pikkusiskon luokse.

— Se on sitten viikonloppu edessä, lausuin jotain sanoakseni.
— No niinhän se on, Eero totesi. Lähdetkö kaljalle? — Minä voin tarjota, hän vielä jatkoi.
Kieltäydyin kohteliaasti työkaverin ehdotuksesta.
— Onko sinulla muita suunnitelmia? Eero kysyi, kun olimme saapuneet parakkien eteen.
— On.
— Treffit jonkun tytön kanssa?
— No joo… Tavallaan…
— Se on oikein. Hyvää viikonloppua.
— Kiitos samoin.
Koska meillä sattui olemaan vaatekaapit eri parakeissa, tiemme erkaantuivat tässä vaiheessa. Monet miehet olivat jo vaihtaneet siviilivaatteet päällensä ja kuluttivat viimeisiä työviikon minuutteja rakennustyömaan liepeillä leppoisaa huulta heittäen ja tupakkaa poltellen. Jalkojen juurilla oli tyhjiä eväskasseja, jotka maanantaiaamuna olisi taas täytetty uusilla juustovoileivillä, jogurttipurkeilla, mehupulloilla ja hedelmärasioilla.
Vain harvat työntekijät kävivät ruokatauolla syömässä lämpimän aterian viereisen huoltoaseman seisovassa pöydässä. Pihistin itsekin ruokamenoissa syömällä omia eväitä.
— Onnea treffeille! Eero vielä huikkasi ennen kuin avasi oman parakkinsa oven.
— Kiitos, vastasin reippaasti.
— Kerro sitten maanantaina, kuinka kävi tytön kanssa.
— Joo… Tottahan toki.

Myhäilin itsekseni, kun riisuin yltäni haalarit, joista tippui parakin muovimatolle tiilenmurusia ja kuivuneita laastikokkareita. Olin kyllä menossa tapaamaan naista, mutta kyse oli jostakin aivan muusta kuin tavanomaisesta nuorten ihmisten viikonloppumenoista. Tuskinpa Eero olisi minua alkuunkaan uskonut, jos olisin hänelle kertonut, millaiseen tapaamiseen olin tosi asiassa menossa, sillä aika vaikeaa minun oli siihen itsekään uskoa. Olin vähän niin kuin unessa.
Kun olin alaston, siirryin parakin perällä olevaan suihkukoppiin ja pesin itseni läpikotaisin. En oikein tiennyt, mikä minua odotti tunnin päästä, mutta alapääni tuntui tietävän asiat paremmin. Kun pesin muniani, heppini pomppasi oitis täyteen työkuntoonsa. Olin jo vähällä ottaa itseltäni tyhjät pois, mutta en kuitenkaan niin tehnyt, vaan sen sijaan laskin hanasta kylmää vettä kankeni päälle.
II

Istuin ravintola Rossossa viitisen minuuttia etuajassa. Polvieni päällä lojui kukkapuska, jonka olin vain hetkeä aikaisemmin käynyt ostamassa. Jalkojeni vieressä oli lahjapaketti, jonka olin hankkinut jo aikaisemmin. Vilkuilin rannekelloani, enkä siksi heti havainnut eteeni saapunutta tarjoilijaa.
— Hyvää päivää. Tulitko syömään? keski-ikäinen rouva kysyi ystävällisellä äänen-
sävyllä.
— Joo…
— Tässä telineessä on ruokalistoja. Mitä juotavaa haluat?
Siinä vaiheessa tarjoilija kai huomasi kukkapuskan ja lahjapaketin.
— Vai odotatko kenties muuta seuruetta?
— Kyllä… Tänne pitäisi tulla kaksi muuta ruokailijaa samaan pöytään.
— Asia selvä. Teette varmaan tilaukset vasta sitten?
— Niin me taidamme tehdä.
— Selvä. Minäpä sitten tulen tähän uudestaan, kun kaikki ovat paikalla.
— Kiitos.

Tarjoilijan poistuttua tutunnäköinen nainen jo avasikin ulko-oven ja astui sisälle. Hänen vierellään tepasteli pieni poika lippahattu päässään.
Ainakaan kauempaa katsottuna Leena ei ollut ihmeemmin muuttunut vajaan neljän vuoden aikana. Lokakuussa 1988 olin hänet viimeksi nähnyt. Leena huomasi minut ja vilkutti minulle. Vilkutin takaisin, enkä edelleenkään ollut oikein varma, olinko unessa vai aivan toisessa elämässä.
Sieltä nyt saapui upea mustahiuksinen nainen, jolle olin menettänyt poikuuteni 13vuotiaana. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi hänen vierellään kulki konkreettinen todiste kiihkeästä rakkauselämästämme. Oliko se kaikki meidän välillämme varmasti tapahtunut? Oli varmaan minun onneni, ettei Leena antanut minulle kovin paljon aikaa miettiä syntyjä syviä. Sama vanha Leena hän oli kuin ennenkin, yhtä rivakka ja mutkaton otteissaan.
— Terve Janne! Ihanaa nähdä sinut!
Tuskin oikein tajusinkaan, kun Leena oli jo rientänyt luokseni ja kaapannut minut suureen syliinsä. Tunsin kehossani saman ihanan tunteen kuin vuosia aikaisemmin.
Leenan lämmin vartalo säteili edelleen lämpöä ja erotiikkaa.
En ehtinyt edes sanoa mitään, kun Leena jo suuteli minua paksuilla huulillaan. Aivan samalta hän tuntui kuin silloin ennen. Muutamassa sekunnissa väliltämme katosi liki neljän vuoden erossa oleminen. Jo toisena hetkenä Leena kuitenkin irtaantui minusta ja istahti tuolille. Pieni poika hänen vierellään katsoi minua ilmeisen uteliaana.
— Tässä sitten on pieni Janne. Käyhän kättelemässä tätä isompaa Jannea.

Leena oli kertonut minulle kaiken olennaisen kuukautta aikaisemmin lähettämässään kirjeessä. Tiesin, että ristiäisissä pojalle oli annettu täsmälleen samat etunimet kuin minulle: Janne Henry Kristian. Poika ei ollut kuin kolmevuotias, mutta silti hän tuli reippaasti kättelemään minua. Tartuin pieneen käteen ja puristin sitä kevyesti.
— Terve Janne, lausuin, kun en mitään muutakaan sanottavaa siihen hätään keksinyt.
— Terve, poika vastasi iloisesti ja istahti muitta mutkitta vierelleni. Vaikka olin elänyt tämän tilanteen jo moneen kertaan mielessäni, hieman neuvottomaksi oloni koin. En oikein tiennyt, kuinka minun olisi pitänyt suhtautua tähän pikkuvesseliin, jonka kyllä olin laittanut alulle, mutta jota en ollut koskaan nähnyt edes kuvassa. Leena katkaisi sopivasti hiljaisuuden: — Eikö olekin suloisen näköinen poika? Katsoin poikaa tarkemmin läheltä, enkä käynyt väittämään vastaan: — No onhan hän oikein terveen ja eläväisen näköinen poika.
Leena naurahti herttaisesti ja poikakin hymyili autuaallisen tietämättömänä, kuka minä todellisuudessa olin. Kirjeessään Leena oli kertonut, että hän esittelisi minut pojalle eräänä ystävänään. Ehkä niin olikin viisainta.
— Komea mies hänestä varmasti aikanaan tulee. Kehen lie poika tullut… Leena
sanoi ja katsoi minua silmiin. Siinä vaiheessa minuakin kävi hymyilyttämään.

Tarjoilija saapui paikalle.
— No niin. Nyt koko seurue lienee pöydän äärellä? Mitä juotavaa teille saisi olla?
— Minä haluan ison lasin punaviiniä, Leena sanoi.
— Kiitos. Eli äidille punaviiniä. Mitä pojille saisi olla?
Saman kaltaisessa tilanteessa olin jo aikoinaan ollut. Äidikseni Leenaa oli silloinkin luultu. Vilkaisin Leenaa pöydän yli ja hänen katseestaan oli luettavissa, että eipä käydä oikomaan ihmisten olettamuksia tälläkään kerralla.
— Minä voisin ottaa ison tuopin keskiolutta, sanoin.
— Kiitos. Entä mitä pikkuveli haluaa juoda? tarjoilija kysyi.
— Appelsiinimehua, juniori vastasi tomerasti.
— Hyvä. Nyt sekin tuli selväksi. Voisinko vielä nähdä isoveljen henkilöllisyystodistuksen?
Kaivoin lompakosta ajokorttini, jonka vasta viikkoa aikaisemmin olin käynyt noutamassa Joensuun poliisiasemalta. Tarjoilija vilkaisi henkkareita ja totesi asian olevan kunnossa. Jäimme odottelemaan juomiamme.
Siinä me nyt olimme: verevä uhkea Leena ja hänen kaksi Janneaan. Tilanne alkoi tuntua jo luonnollisemmalta.

III

Leena oli kovin ilahtunut tuomistani punaisista ruusuista, eikä poikakaan tainnut olla pettynyt saamaansa lahjaan. Olin hankkinut hänelle kasan lego-palikoita, kimpun erivärisiä tussikyniä ja suuren värityskirjan.
— Kiitos Janne. Muistit aivan oikein, että pidän ruusuista, Leena sanoi, kun skoolasimme laseilla.
— Niin… Vaikka enhän minä silloin neljä vuotta sitten niitä koskaan sinulle tuonut.
— Ei se mitään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, Leena naurahti.

Leenan tavoin minäkin tilasin itselleni kypsäksi paistetun lehtipihvin, ja pikkuvesseli tahtoi syödä nakkeja ja ranskalaisia perunoita. Pihviä leikatessani totesin mielessäni, että Leena oli kirjoittanut pienestä Jannesta totuudenmukaisesti. Kovin paljon hän minua muistutti sekä kasvonpiirteiltään että muiltakin ulkoisilta ominaisuuksiltaan.
Meillä kummallakin oli vihreät silmät ja luonnonkiharat hiukset. Minun hiukseni to-
sin olivat ruskeat ja juniorin vaaleat, mutta olin valokuvista nähnyt, että alle kouluikäisenä minunkin hiukseni olivat olleet vaaleat ja että vasta myöhemmin ne olivat tummentuneet. Tämän muutoksen omat vanhempani olivat minulle moneen kertaan sanoneet. En ollut missään vaiheessa hoksannut kyseenalaistaa omaa isyyttäni, mutta kuitenkin myhäilin tyytyväisenä, kun totesin pojan tulleen minuun.
Ruokailimme kaikessa rauhassa ja juttelimme jo aivan luontevasti niitä näitä. Ul-
kopuolisen silmin tilanne varmaan näytti siltä, että äiti oli juhlistanut kesäloman alkamista tuomalla poikansa ravintolaan.
— Kuinka sinulla on koulu mennyt? Leena kysyi jossakin vaiheessa.
— Ihan hyvin se on mennyt. Sellainen kahdeksikon oppilas minä useimmissa ai-
neissa olen. Liikunta tosin on melkein aina ollut kymppi.
— Se on hyvä. Niinhän sinä puhelimessa jo kerroitkin. Ja sinullako sitten on aiko-
muksena pyrkiä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen lukion jälkeen?
— Kyllä. Sellaiset on suunnitelmat. Kai minä kuitenkin ensin käyn intin välissä.
— Se voi olla ihan viisasta.

Leenan nykyinen asuinpaikka oli minulle edelleen arvoitus. Ei hän ollut suostunut kertomaan minulle sen enempää kirjeessään kuin puhelinkeskustelumme aikanakaan, missä päin maailmaa hän oli sen jälkeen vaikuttanut, kun tiemme olivat erkaantuneet. Ja koska hänellä oli jo edistyksellisesti matkapuhelin, en ollut voinut selvittää hänen kotinsa sijaintia suuntanumeronkaan perusteella.
Oli myös mysteeri, mitä kautta hän oli onkinut selville minun nykyisen asuinpaikkani. — Minulla on omat tietolähteeni. Älä kysele liikoja, Leena oli vain hykerrellyt, kun olin tätä asiaa koettanut udella. Tietyllä tavalla salaperäinen ihminen hän edelleen oli.
Kun sulattelimme tovin pääruokia, pikkupoika huomasi pöytämme lähellä olevan leikkipaikan. Yhteen nurkkaan oli tuotu pieni pöytä, muovituolit ja suuri määrä erilaisia leluja. Aivan selvästi leikkipaikka poikaa kovasti kiinnosti, vaikka hän ei mitään sanonut.
— Haluatko sinä mennä sinne leikkimään? kysyin.
— No voisinhan minä varmaan… poika vastasi hieman empien.
— Jospa minä veisin sinut sinne? Voisit samalla täyttää uutta värityskirjaasi. Leena katseli meitä herttaisesti hymyillen. Kai hän kaipasi kahdenkeskistä juttutuokiota yhtä paljon kuin minäkin.
— Jep. Mene vain leikkipaikalle katsomaan, millaisia leikkikaluja siellä on. Jannesetä saattelee sinut sinne, Leena lausui.
Vilkaisin Leenaa ja näin hänen jälleen pureskelevan huuliaan. Eipä tiennyt poika, kehen setään hän oli nyt tutustumassa. Poika tarttui käteeni, kun kävin esittelemässä hänelle muksujen nurkkauksen. Monta mielenkiintoista kapinetta sieltä löytyikin, muun muassa pieni kaivinkone. Leena seurasi meitä pöydästä ilmeisen kiinnostuneena. Hämmästyttävän hyvin poika jo puhui, vaikka oli vasta himpun yli kolmevuotias.
— Saanko minä nyt avata värityskirjan? poika kysyi.
— Totta kai. Sinullehan sen nimenomaan toin.

Poika uppoutui tuota pikaa omiin puuhiinsa. Kun palasin Leenan luokse, hän oli yhtä hymyä.
— No niin… Hyvinhän se Janne-setä pärjäilee lapsen kanssa…
— No pitihän minun aikoinaan pikkusiskoakin paimentaa. Eihän tämä nyt ihan uutta ole, naurahdin.
— Nyt Janne-setä voisi sitten suoda aikaansa minulle, Leena lausui kiusoittelevalla äänellä.
— Mielihyvin.
Leena suuteli minua pikaisesti ja tilasi meille lisää juotavaa. Hän ymmärsi sanomattakin, ettei opiskelijapojalla ollut kovin paljon ylimääräistä käteistä.
— Minä tarjoan kaiken. Älä suotta kaivele omaa lompakkoasi, Leena sanoi.
— No kiitos… Kiitos paljon.

IV

Leena oli yhtä yllätyksellinen nainen kuin ennenkin. Melko pian tuli selville, että hän oli seurannut viimeaikaisia liikkeitäni ja tekemisiäni jo kauan. Kovin tarkoin hän tiesi, millä kuntosalilla kävin pumppaamassa rautaa, millä kentällä pelasin kaukalopalloa tai jalkapalloa ja mitä muutoinkin puuhailin iltaisin. Olin luonnollisesti aika ymmälläni, koska pienen opiskelija-asuntoni tarkan osoitteenkin hän osasi kertoa.
— Miksi sinä niin hämmentyneenä minua katsot? Leena härnäsi.
— Mistä sinä tuon kaiken tiedät? Oletko sinä palkannut jonkun yksityisetsivän minua tarkkailemaan?
— En. En ollenkaan… Helppoahan minun on ollut sinua seurata, koska asun samassa kaupungissa, Leena vastasi niin kuin olisi vain todennut jonkin päivänselvän asian.
— Mitä ihmettä? minulta karkasi.
— Joo joo… Muutin Joensuuhun Jannen kanssa jo viime syksynä. Pääsin yliopistoon amanuenssiksi. Hetihän minä kävin suunnittelemaan muuttoa tänne, kun sain selville, että pääsit Joensuuhun urheilulukioon.
— Jassoo… Ja nyt sen minulle vasta kerrot.
— Pidin vain kiinni sanastani. Niinhän sinulle aikoinaan lupasin, että vasta sitten otan sinuun yhteyttä, kunhan olet täyttänyt kahdeksantoista vuotta. Toki tahdoin valmistautua siihen hetkeen kunnolla.

Tämä kuulosti melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Olinko Leenalle todellakin hänen elämänsä suuri rakkaus niin kuin hän oli minulle kerran kirjoittanut? Se nyt ainakin oli selvää, ettei hän ollut sattumalta samaan kaupunkiin kanssani päätynyt.
— Myönnä pois, että tämä oli sinulle iloinen yllätys, Leena sanoi ja heitti minulle pöydän yli lentosuukon.
— No olihan se… En voi kieltää.
— Sitähän minäkin. Ja pitäähän pojan olla lähellä isäänsä…
Leena sanoi sen puoliksi kuiskaten, mutta silti säpsähdin ja katsoin vaistomaisesti ympärilleni. Leena tarttui käteeni.
— Älä pelkää kultaseni. En ole Jannelle totuutta sanonut. Enkä kyllä kovin paljon muillekaan. Saat sitten itse kertoa pojalle, kuka sinä olet, kunhan sen aika on. Toistaiseksi olkoon niin, että olet vain eräs hyvä ystäväni menneisyydestä. Kaikki aikanaan… Don’t worry.
Kilistimme uusilla laseilla ja tilasimme jälkiruokaa. Leena kyseli tyttökavereistani ja suhtautui täysin rauhallisesti niihin seksikokemuksiini, joita minulle oli kertynyt vajaan neljän vuoden aikana. Tuli toki ilmi, ettei hänkään ollut täydessä selibaatissa riutunut kuluneitten vuosien aikana.
— Ai että ensin olit Sirpan kanssa vajaat pari vuotta, sitten Minnan kanssa muutaman kuukauden ja sitten jonkin aikaa Armin kanssa? Ja siihen päälle vielä ne muut säädöt ja hoidot? Leena enemmän totesi kuin kysyi.
— No joo… Suurin piirtein noin se meni.
— Onko sinulla nyt sutinoita jonkun tyttösen kanssa?
— Eipä juuri… Ei ainakaan mitään vakavampaa.
— Sinä siis olet sitoutumiskammoinen ja tahdot lähinnä vain lennellä kukasta kukkaan?
— Niin kai… Eipä ole sitä oikeaa kohdalle vielä sattunut.

Leena katsoi minua totisemmin ja mietiskeli hetken. Minulla teki mieli tupakkaa, mutta en silti tahtonut keskeyttää juttutuokiota lähtemällä pihalle. Noina aikoina kapakoissa sai vielä polttaa, mutta monissa ruokapaikoissa se oli jo kiellettyä.
— Sinä olet vielä liian nuori vakiintumaan. Tai kenties sinä et ole lainkaan sitä miestyyppiä, joka voisi tyytyä yhteen naiseen, Leena virkkoi.
— Niin. Mene ja tiedä…
— Mutta eihän sinulla mikään kiire ole. Sinullahan on vielä koko elämä edessä.
Tarjoilija toi pöytään tilaamamme jäätelöannokset. Meinasin jo mennä hakemaan
poikaa takaisin leikkipaikalta, mutta Leena keskeytti aikomukseni tarttumalla käsivarteeni.
— Suoraan sanottuna minua panettaa aivan perkeleesti, hän kuiskasi.
— Niin minuakin, supatin takaisin.
— Sinusta on tullut todella komea mies ja lihastakin sinulla näyttää olevan. Olet vain syötävämmän näköinen kuin silloin vajaat neljä vuotta sitten. Haluan sinua…
Tietenkin tällaiset sanat olivat mannaa ja hunajaa korvilleni. Mulkkunikin heräsi eloon farkkujen lahkeessa, kun kuuntelin Leenan pehmeäsointista puhetta ja katselin hänen täyteläisesti pullottavia rintojaan. Ei voinut olla sattumaa, että hän oli pukeutunut tiukkaan paitaan, jossa oli paljastava aukko tissien välissä. Lämpöiset utareet melkein pursuivat silmilleni.
— Pilluni kostui heti kun sinut näin. Sinun on suorastaan pakko nussia minut tänä iltana, Leena lausui puoliksi huokaisten. En ehtinyt pohtia tilannetta sen kauemmin, sillä jo tuossa tuokiossa Leena tyrkkäsi käteeni pienen paperilappusen. — Tule tuohon osoitteeseen illalla kello yhdeksän. Olen järjestänyt kaiken valmiiksi. Voit nussia minut jo vaikka eteisessä, hän lausui ja minä nyökkäsin.

Kemiat synkkasivat välillämme kuten ennenkin. Kun oli kyse seksistä, löysimme heti yhteisen sävelen, mutta kun tilanne vaati toimimaan toisin, osasimme käyttäytyä sivistyneesti ja asiallisesti. Kun poika tuli kanssamme syömään jäätelöä, emme heitelleet edes pikkutuhmia juttuja toisillemme.
Oikeastaan jo tässä vaiheessa minusta alkoi tuntua, ettei välillämme ollut koskaan mitään erossa olemista ollutkaan. Siitä vain jatkettiin, mihin kerran oli jääty.
V

Asuin Joensuun keskustassa Torikadulla. Äitini ystävälliset sukulaiset olivat järjestäneet minulle pienen kerrostaloyksiön kohtuullisella vuokralla. Pystyin maksamaan vuokran opintorahalla ja asumistuella ja kun tein koulunkäynnin ohessa pienimuotoista mainoslehtien jakamista ja teini-ikäisten poikien jalkapallovalmennusta, pärjäsin yleensä omillani.
Olin silloin tällöin auttelemassa eräässä paikallisessa firmassa muuttokeikkojen tekemisessä, ja näistäkin hommista sain kivasti lisätienestiä. Vahvalle ja nopealiikkeiselle nuorukaiselle oli usein käyttöä, kun massiivisia huonekaluja ja painavia kodinkoneita piti siirtää paikasta toiseen. Vain muutamia kertoja olin joutunut turvautumaan vanhempieni apuun Joensuussa asuessani. Muissa menoissa pihistämällä olin jopa pystynyt käymään autokoulun ja saamaan ajokortin. En käyttänyt kovin paljon alkoholia, ja ehkä juuri siksi myös lukio-opinnot olivat sujuneet minulla ihan kohtalaisesti ja välillä suorastaan hyvin.
Tyttökavereita oli ollut ja mennyt, enkä ollut kovin paljon jäänyt heidän peräänsä itkemään. Oikeastaan se oli mennyt aina vähän niin, että minä olin jossakin vaiheessa vain liuennut suhteesta pois, kun jokin piirre neitokaisessa oli käynyt minua tympäisemään tai ärsyttämään. Sikaileva törkimys tai linssiin viilaava huijari en ollut kuitenkaan kenellekään tytölle ollut – en ainakaan omasta mielestäni.

Nyt olin kuitenkin aivan erilaisessa tilanteessa. Leena oli opettanut minulle seksihommat kädestä pitäen ja hän oli myös poikani äiti – niin uskomattomalta kuin se edelleen tuntuikin. En voinut suhtautua häneen samalla tavalla kuin ikäisiini tyttöihin. En oikein edes tiennyt, kuinka minun olisi pitänyt häneen suhtautua. Niin tai näin, himoni häneen oli syttynyt välittömästi.
Näissä tunnelmissa lähdin illalla sotkemaan polkupyörällä kohti Rantakylää. Leena oli kirjoittanut paperilappuseen osoitteen ja tarkat ajo-ohjeet. Tietenkin minua kiinnosti kovasti, millaisen kuksimispaikan hän oli meille järjestänyt. Kohtaamispaikka sijaitsi melkein Utrassa asti.
Rantakylän ostoskeskuksessa minua vastaan käveli pari koulukaveria, mutta minulla ei ollut nyt aikaa jäädä juttelemaan heidän kanssaan. Moikkasin vain heitä pikaisesti.
VI

— Lopultakin rakkaani… Viimeinkin saamme olla ihan kahden kesken…
Olin saapunut melko uudelta näyttävän rivitaloasunnon ulko-ovelle enkä ehtinyt sanoa oikein mitään, kun Leena oli jo kaapannut minut syleilyynsä. Hän melkein hukutti minut suudelmilla ja kävi samoin tein kuorimaan minulta ulkovaatteita pois. Tuskin olin painanut ulko-oven kiinni, kun Leena jo kävi kopeloimaan alapäätäni.
Elin kuin uudestaan jotain ennen koettua, sillä Leena oli pukeutunut pelkkään valkeaan kylpytakkiin. Samalla tavalla hän oli kerran aikaisemminkin minut vastaan ottanut. Ei minun tarvinnut tehdä oikein mitään, kun täyteläiset suuret rinnat jo puskivat minua seinää vasten. Leena tuntui yhtä lämpöiseltä ja ihanalta kuin vanhoina hyvinä aikoina. Upealta ilmestykseltä hän näytti alastomana leveine lanteineen ja mustine hiuksineen. Minulta karkasi aivan voihkaisu, kun näin hänen melkein napaan asti ulottuvat tuuheat pillukarvansa.
— Huh… Sinä olet todella kaunis, sain sanotuksi.
— Kiitos. Ja sinusta on tullut pitkä komea mies. Lihaksiakin sinulla on, Leena vastasi ennen kuin suuteli paljaaksi kuorimaansa rintakehääni. Jo tuossa tuokiossa hän kaivoi paljaan munani käteensä. Olin ollut polkupyörämatkalla valmiiksi virittäytyneessä mielentilassa, eikä Leenan siksi tarvinnut kuin muutaman kerran vetää esinahkaa eteen ja taakse, kun keppini jo oli täydessä stondiksessa. Kuinka pehmeältä ja suloiselta hänen kosketuksensa tuntuikaan.
— Ehkä se on hivenen kasvanut viime näkemästä, Leena myhäili ja imaisi samalla oikeaa korvanlehteäni.
— Niin… Ei se ainakaan pienentynyt ole, huokaisin.
— Se on jälleen minua varten. Sinun munasi minulle… Oih… Kuinka olenkaan si-
nua kaivannut, hän lausui raukealla äänellä.

Tilanne eteni luontevasti omalla painollaan. Pian me kumpikin seisoimme täysin alastomina pienessä eteisessä ja hyväilimme kilpaa toisiamme. Taivaallinen kliimaksi oli ottanut meidät valtoihinsa, mutta ei meillä toisaalta niin kiirekään ollut päästä heti itse asiaan. Kenties kumpikin tahtoi hieman pitkitellä nautintoa.
— Mikä paikka tämä nyt on? Onko tämä jonkun kaverisi majapaikka? kysyin, kun kuljettelin hitaasti sormiani Leenan kosteassa pillussa.
— Ei. Tämä on aivan oma asuntoni.
Puraisin varovasti hänen kumpaakin nänniään ja työnsin sormiani syvemmälle pimperoon. Vuolas pieni koski liukastutti käteni ja mahlaa valui noroina onkalosta ulos hänen paksuille reisilleen.
— Aha. Ihan mukava koti sinulla näyttää olevan, sanoin.
— Kyllä tässä kelpaa olla ja elellä. Yli sata neliötä asuintilaa ja oma saunakin löytyy. Voimme käydä löylyissä jonkin ajan päästä. Se on jo lämpenemässä.
— Missä Janne on? kysyin.
— Hän on yöhoidossa yhden tuttavaperheen luona. Älä siitä huolehdi. Älä siitä huolehdi. Hyvässä hoidossa hän nyt on.
— No enhän minä… Kunhan kysyin vain.
Nuolaisin sormiani ja ummistin silmäni. Hapan ja melko kirpeäkin pillulima vyörytti minua yhä suurempaan kiimaan. Leena laskeutui kontalleen eteeni ja tarttui kankeeni kaksin käsin.
— Hmm… Touhutipat jo näkyvät. Pienet kirkkaat pisarat…
Silitin hänen hiuksiaan ja nautiskelin joka hetkestä. Leena veti liikkuvat taakse ja nuolaisi varovasti penikseni kärkeä. Sitten hän suukotteli sitä kevyesti ja puristeli samalla hellästi kiveksiäni.
— Olen niin kaivannut sinua… Minun on pakko saada se suuhuni. Hetkeksi vain… Minä vain maistelen sitä…

Lukuisten seksikokemuksieni myötä olin oppinut ainakin jossakin määrin hallitsemaan mulkkuani. Kun Leena otti minulta suihin, se tuntui tietenkin taivaallisen hyvältä, mutta pystyin silti estämään siemensyöksyn tulemisen. Loin katseeni alaspäin ja laskin käteni Leenan olkapäille. Hän katsoi minua takaisin ruskeilla silmillään ja huokaili tyytyväisenä, kun kankeni liukui edestakaisin hänen huuliensa välissä.
Nytkäytin pyllyäni eteenpäin, jolloin kyrpäni meni kai melkein hänen nieluunsa asti. Hieman hän yökkäili, mutta pystyi kuitenkin torjumaan oksennusrefleksin.
— Ei kukaan toinen ole minulta yhtä hyvin suihin ottanut, lausuin ja puristin lujemmin häntä olkapäistä. Leena katsoi minua kiitollisena ja pyöritteli kieltänsä terskan päällä. Vielä hetken hän jatkoi suuhoidon antamista, mutta veti sitten munan suustaan ulos ja kävi suukottelemaan näykkivillä liikkeillä palleja ja kyrvän vartta.
— Jospa esileikit jätettäisiin tällä kerralla tähän? Leena ehdotti.
— Sopiihan se, vastasin.
— Otetaan sinulta tyhjät pois. Viime kerrasta on jo niin pitkä aika.
— Niinpä…

Ilman sen kummempaa neuvottelua Leena laskeutui kontalleen eteisen lattialle ja tyrkkäsi suuren perseensä tarjolle kuin kana pyrstönsä. Menin kottikärryasentoon ja levitin sormillani limasta kiiltelevää vittua. Suuntasin auraa kohti vakoa ja siirsin käteni kimmoisille perseposkille, jotka tärähtelivät kankeni leikitellessä vitun huulilla.
Liikutin heppiä aukon reunuksilla, enkä olisi heti malttanut työntää sitä sisälle. Toisaalta käsitin, että kohta laukeaisin ulkopuolelle, jos en pian siirtyisi tosi toimiin. Niinpä siirsin omaa pyllyäni hivenen eteenpäin ja annoin melani sukeltaa määränpäähän. Puristin Leenan perseposkia lujemmin ja aloin puskea kankea eteen ja taakse.
— Työnnä oikein syvälle kulta… Anna palaa… Olen odottanut tätä niin kauan, Leena huokaili ja minähän tein työtä käskettyä. Kiihdytin liikkeitäni ja välillä annoin munan käydä ulkona, kunnes taas survoin sen voimalla sisään. Tämä leikki hieman huvittikin minua, vaikka sokea kiima oli päällimmäisin tunteeni: niin kuin hukkumaisillaan oleva sorsanpoikanen olisi välillä aina käynyt haukkaamassa happea eloonjäämistaistelunsa aikana.
— Laske sisälle… En voi nyt tulla raskaaksi. Minulla on kierukka nykyään, Leena ohjeisti.

Vielä muutaman rajun työnnön pystyin tekemään. Puristin ahteria rystyset valkeina ja ammuin lastit kuumana sykkivän pillun perukoille.
— Onko vittuni muuttunut synnytyksen jälkeen? Leena kysyi, kun vielä herutin viimeisiä pisaroita sisälle.
— Ei ole… Yhtä ihanalta se tuntuu kuin ennenkin, sain sanotuksi.
Juuri tuon halusinkin kuulla. Monien miesten mielestä pillu muuttuu jopa paremmaksi synnytyksen jälkeen, Leena sanoi, enkä käynyt väittämään vastaan.
VII

Kun Leena meni vessaan pissalle ja alapesulle, minulle iski tupakantuska. Laitoin alushousut ja t-paidan ylleni ja kiertelin hetken asunnossa. Siistiltä ja kaikin puolin viihtyisältä paikalta se vaikutti. Leikkikaluista ja pienestä sängystä päätellen Jannella oli oma makuuhuone. Leenan huoneessa oli peilikaapit. Nämä pikaiset huomiot laitoin tyytyväisenä merkille.
Löysin oven takapihalle ja astuin ulos. Takapihalle oli laitettu pallogrilli ja puiset puutarhakalusteet. Nurmikko oli ajeltu lyhyeksi, ja lauta-aitojen vieruksilla kasvoi kauniita kukkasia, saniaisia ja muita kasveja. Tuskin Leena edelleenkään itse tupakoi, mutta puutarhapöydällä oli silti tuhkakuppi.
Istahdin tuolille ja sytytin savukkeen. Aidat suojasivat takapihaa niin hyvin, että siellä olisi vallan hyvin voinut olla ilman vaatteita. Kohta ovi taas aukeni, kun Leena astui ulos kylpytakkiin pukeutuneena.
— Ai sinä jo ehditkin tänne tulla. No, onhan nyt lämmin kesäilta, Leena sanoi ja istahti vierelleni.
— Joo. Tulin vähän haukkaamaan happea filtterin läpi… naurahdin.
— En minä tiennytkään, että sinä poltat nykyään.
— No… On tullut opeteltua tämä paha tapa.
— Ei se minua haittaa, kunhan et vain polta sisällä. Ja onhan täällä tuhkakuppikin.
Kaverini Sarin takia sitä täällä pidän.
— Hyvä tietää.

Leena tarttui käteeni ja hymyili saaneen näköisenä. Onnelliselta minäkin varmaan näytin siinä ilta-auringon himmeässä loisteessa. Mikäli nyt entiset merkit paikkansa pitivät, yhteiset ihanat hetkemme olivat vasta alkaneet. Leena taisi nähdä pääni yläpuolella leijailevan ajatuskuplan.
— Ei kai me nyt tuohon äskeiseen tyydytty, Leena sanoi ja hivutti jo kämmentään haarojeni väliin.
— Ei varmaan… Kun nyt viime kerrasta niin pitkä aika on, vastasin ja tumppasin filtteriin asti poltetun marlboron tuhkakuppiin.
— Niinpä… Taitaa kummallakin olla aika paljon paineita, Leena virkkoi. Hänen ei tarvinnut kuin hieman kutitella sormenpäillä kiveksiäni, kun pamppu jo alkoi kovenemaan.
Kallistin kylkeäni häneen päin ja hyväilin kylpytakin alla heilahtelevia utareita. Etsin toisen nännin käteeni ja puristelin sitä; nänni paisui kuin kovaksi luumuksi ja Leenalta pääsi nautiskeleva huokaisu. Hän tarttui munaani ja kävi runkkaamaan sitä hitaasti. — Nämä meidän pikkukaverit ainakin kaipaavat jatkoa… hän sanoi ja jatkoi heti perään: — Onhan tässä kummallakin muita kumppaneita ollut, mutta ei se ole tainnut olla samanlaista. Jotain aivan ainutlaatuista meidän välillämme on. Niin minä aikakin koen.
Jätin sormeni leipomaan Leenan tissejä ja annoin toisen käteni vaeltaa kohti tussua. Leenan hengitys kiihtyi ja hän ummisti silmänsä. Kun työnsin oikean käden etusormeni hänen vittuunsa ja liikutin sitä edestakaisin, hänen suustaan kuului hiljaista vikinää – niin kuin jänistä olisi hemmoteltu tuoreella salaatinlehdellä.
— Olenko minä ollut sinun paras panosi? Leena kysyi silmiään raottaen.
— Olet… En minä koskaan voi sinua unohtaa. Muut naiset ovat olleet vain sinun korvikkeita, vastasin ja nopeutin käsipeliä hänen karvaisessa pillussaan.
Olin jo oppinut, että jokaisen naisen täytyi saada tuntea olevansa juuri se ainoa oikea kumppani kulloisellekin partnerilleen, mutta enpä nyt silti Leenalle valehdellut – en ainakaan kovin paljon. Tottahan se oli, että hänellä oli aivan erityinen paikka sydämessäni. Hän oli aikoinaan tehnyt minusta miehen, ja häneltä saamillani tiedoilla ja taidoilla olin oppinut pyörittelemään tyttösiä aika lailla oman mieleni mukaan.
Sillä niinhän se oli, että vain hyvällä itsetunnolla varustetut alfaurokset menestyivät naismarkkinoilla. Sitä en osannut sanoa, tunsinko Leenaa kohtaan suoranaista rakkautta sanan varsinaisessa merkityksessä. Niin tai näin, hyvin tärkeä nainen hän minulle oli.

— Voi kultaseni… Tuon halusin kuulla. Tee minulle hyvää, Leena lausui ja levitti reikäänsä enemmän auki.
— Ihan tässäkö? kysyin mallin vuoksi.
— No tässä tässä… Pystyimmehän ennenkin nussimaan melkein missä vain. Sinun huoneessasikin se onnistui, kun tulin vanhempiesi luokse iltakahville ja me muka menimme katsomaan postimerkkikokoelmaasi. Ja huoltoaseman vessassakin se kerran tehtiin… Muistat varmaan?
— Muistan toki.
VIII

Kummaltakin naapuritontilta kuului elämisen ääniä, mutta lauta-aidat peittivät aika pitkälti näkyvyyden. Viimeisimmätkin epäröintini katosivat, kun Leena levitti sormillaan pillun aivan ammolleen. Nousin tuolilta pois ja menin kontalleni katsomaan pesää lähempää.
Täyteläiset perhosensiivet kimaltelivat kirkasta mahlaa valuttaen ilta-auringon loisteessa, ja turvonnut pientä kikkeliä muistuttava napukka tökötti uljaana pystyssä hieman ylempänä. Leena näpelöi kalujaan, jolloin ne muuttuivat yhä kosteamman näköisiksi. Pissareiästä valui kirkas pieni puro ikään kuin maistiaiseksi minulle. Pillu valui ja kutsui minua. Kuka terve mies olisi voinut tällaisen näkymän edessä perääntyä? Puutarhassa oli kaikki hedelmät valmiina.
— Tee minulle hyvää… Tee minut onnelliseksi… Leena huokaisi.
Avasin suuni ja työnsin kieltäni hivenen ulos. Leena tarttui hiuksiini ja pörrötti kutrejani niin kuin entisinä aikoina konsanaan. Kosketin kielen kärjellä häpyhuulia. Sitten hieman rohkeammin nuolaisin niitä ja ujutin samalla yhden sormen emättimeen. Onkalo puristui sormea vasten, ja Leena pörrötti hiuksiani yhä hellemmin.
— Hyvä poika… oikein kiltti poika edelleen olet…
Kävin nuolemaan pillua pitkillä ahnailla vedoilla ja välillä suukottelin pehmeästi kuin luutuneeksi matoseksi muuttunutta klitorista. Se oli todellakin kuin pieni penis nytkähdellessään puolelta toiselle huulieni välissä. Ihanaa mahlaa virtasi koko ajan suuhuni, ja Leenan nautiskeleva voihkinta antoi sopivasti lisäpotkua minulle.

Työnsin pari sormea emättimeen ja liikuttelin niitä hellästi edestakaisin. Sitten otin klitoriksen huulieni väliin ja imaisin sitä kevyesti. Tunnustelin, kuinka Leena reagoi taikanappulansa kosketteluun ja kun totesin hänen siitä pitävän, lirputtelin klitorista kielelläni ja huulillani voimakkaammin. Jäykistynyt klitoris oli kuin pieni tikkukaramelli, jota nuolin ahnaasti kuin koira ydinluunestettä.
— … juuri noin Janne… kyllä sinä yhä muistat minut… kuinka minulle tehdään nannaa… ooh… uiih…
Leena tarttui käsillään päähäni oikein lujasti ja levitti koipiaan yhä enemmän. Hän näpelöi sormenpäillä korviani ja nytkytteli pimppiään ikään kuin antaen imutteluuni tahtia. Loin katseeni ylöspäin ja näin hänen nautiskelevan katseensa ja kivikoviksi jäykistyneet nänninsä, jotka tärähtelivät kuin meren aalloilla keinuvat lainelautailijat.
Kuinka ihanalta tuntuikaan tuottaa hänelle nautintoa. Hän vaikeroi ja voihki koko ajan ja joutui selvästi pinnistelemään kovasti vastaan, ettei olisi ulvonut lujemmin. Tämä peittely ja koko toimitukseen liittyvä hienoinen kärähtämisen pelko toivat minulle vain lisäpotkua suuhoidon antamiseen.
Emme toki olleet julkisella paikalla, mutta kai tämän rivitaloasunnon takapihan puoliavoimeksi paikaksi saattoi luokitella. Elämisen äänet ja aitojen raoista vilahtelevat hahmot olivat kuitenkin koko ajan ympärillämme. Kaikki kiihdyttävät muistot Leenasta pyörivät päässäni, kun jatkoin klitoriksen imemistä ja emättimen pumppaamista sormilla. Kyrpäni tökötti kuin rautakanki, ja välillä Leena härnäsi minua kutittelemalla kiveksiäni varpaillaan.
— Minä tulen aivan pian kultaseni… Löydä minulle jotain tuketta suun eteen. Etten sitten kilju ruumiita haudoistaan ylös. Voimakas orkku on tulossa… tunnen sen… oiih… voi kun tekee ihanaa…

Repäisin t-paidan päältäni ja ojensin sen Leenalle. Hän puserteli paidan epämääräiseksi palloksi ja tunki sen puolittain suuhunsa. Kun jatkoin hänen mettä valuvan puutarhansa hoitelua, hän koetti peittää suustansa karkaavat ääntelyt paidan puremiseen. Melko kovaa ynähtelyä häneltä silti pääsi, kun aloin viedä häntä hekuman huipulle: — … ymmh… ouh… uuh… oih…
Kovin kauan minun ei enää tarvinnut jatkaa, kun Leenan keskivartalo alkoi jo nytkähdellä päätäni vasten tiheinä sarjoina. Aivan varmasti hän todella sai voimakkaan orgasmin, koska jo samassa hetkessä hän ejakuloi päälleni. Kirkasta kirpeää limaa sinkoili suuhuni, ja minä varmaan nautin tästä hetkestä melkein yhtä paljon kuin Leenakin. Mitään vastaavaa en ollut tyttökavereitteni kanssa kokenut, vaikka toki olin heillekin innokkaasti suuhoitoa tarjonnut. Edes Sirpaa en ollut saanut laukeamaan näin näkyvällä tavalla, vaikka olin nainut häntä ilta toisensa perään liki kaksi vuotta.
Niinkö se sitten meni, että naisen koko seksuaalisuus puhkesi täyteen kukkaansa vasta vanhemmalla iällä? Nuoremmilla naisilla kai oli liikaa joitakin kummallisia estoja. Kasvoni kiilsivät vittulimasta, kun pimperon liikkeet alkoivat vähän kerrallaan hidastua. Katsoin Leenaa. Niin ekstaasissa hän oli, ettei osannut vähään aikaan kuin maata rötköttää paikallaan toimintakyvyttömänä ja jalat levällään. Muistin aivan oikein, että hänen pillunsa oli kosketukselle arka heti orgasmin jälkeen ja siksi siirsin päätäni kauemmaksi konehuoneesta. Hieroin pillulimaa käsiini ja sen jälkeen nuolin sormeni puhtaiksi.
Kyrpäni odotti sykkien omaa tyydytystään, mutta en silti käynyt kiirehtimään. Mitä kauemmin miehuuteni sai nyt odottaa, sitä suurempi palkkio sille oli tulossa. Olimme päässeet nautiskeluissa vasta alkuun, siitä ei ollut epäilystäkään.

IX

— Kiitos Janne. Kiitos… Se oli aivan upeaa. Varmaan paras orkku moniin vuosiin, Leena sanoi tovin päästä.
— Ole hyvä vaan. Hienoa, jos pystyin tuottamaan sinulle nautintoa, vastasin myhäillen.
— Kyllä todella pystyit! Älä nyt noin vaatimaton ole.
— No enhän minä…
Leena katsoi minua raukeasti hymyillen ja kumartui antamaan minulle suukon. Suihkukone lensi yllämme ja jätti savuvanaa peräänsä. Kuulimme vaimeaa jyrinää ja painauduimme toisiamme vasten.
Koska juhannukseen oli vain viikko aikaa, ulkona oli vielä valoisaa, vaikka oli jo yö. Lintuset visertelivät läheisessä metsikössä. Naapuritontilta kantautui rasvainen tuoksahdus Leenan takapihalle; grillauspuuhat tuntuivat olevan siellä meneillään.

— Minua pissattaa taas, vaikka äsken kävin vessassa, Leena virkkoi jonkin ajan päästä. Tämä lausahdus herätti jälleen kiihdyttäviä muistoja mieleeni. Leena oli aikoinaan tarjonnut minulle kultaisia suihkujakin, joita olin lukuisia kertoja myöhemmin muistellut runkkaustuokioitteni aikana. Olin yrittänyt taivutella melkeinpä kaikkia tyttökavereitani pissaleikkeihin, mutta yksikään heistä ei ollut pyyntöihini taipunut.
Sirpan kanssa perusseksi oli sujunut ihan hyvin, mutta aina hän oli pitänyt tarkan huolen, että sai toimittaa vessa-asiansa aivan yksin. Kun olin metsäretkellä koettanut nähdä hänet kyykkypissillä, heti hän oli vaihtanut pusikon paikkaa, jos olin hiipinyt selän taakse häntä kurkkimaan.
Yhtä johdonmukaisesti Sirpa oli aina kieltänyt minua nuolemasta pimppiään kuukautisten aikana. Itse yhdyntäänkin hän oli suostunut melko vastentahtoisesti punaisten päivien aikana. Merkillistä sovinnaisuutta kerrassaan. Riitojen yhteydessä Sirpa oli nimitellyt minua perverssiksi elostelijaksi. Niin rajoittunut ja estoinen tyttönen hän oli toisaalta ollut.

Leena tuntui lukevan ajatuksiani jälleen kerran: — En millään viitsisi lähteä tästä pois. Kun tässä sinun vierelläsi on niin hyvä olla. Kai sen pissalla käymisen voisi hoitaa toisinkin… Tässähän on nurmikko alla… hih… Ruohikko saisi samalla vähän lannoitetta. Vai mitä mieltä sinä olet?
Paljon vähemmälläkin vihjailulla olisin käsittänyt, mitä hän ajoi takaa. Melkein or-
gasmin sain jo pelkästä ajatuksestakin. — Anna tulla vain. Avaa hanasi. En minä ole sinun jälkeen kultaisia suihkuja saanutkaan, lausuin ja laskeuduin samalla aitiopaikalle riettaasti levällään olevan karvapensaikon eteen. Tuijotin lumoutuneena paljasta vittua ja avasin suuni. Leena oli leikissä mukana.
— No enhän minä voi sinulta sitä iloa kieltää. Ota vastaan lahjani rakas… Täältä
se nyt tulee… Leena hykerteli.
Siinä samassa pissareikä avautui ja keltainen suloisesti roiskahteleva kaari suuntautui suoraan suuhuni. Tunsin suussani käyrän virtsasapelin kuumuuden ja suolaisuuden, enkä malttanut sulkea silmiäni, vaikka emäntäni anti aiheutti samoin tein kirvelyä silmissäni. Olin niin kiihtyneessä mielentilassa, että annoin ensimmäisten suihkauksien mennä nielusta vatsalaukkuun saakka. Tahdoin juopua hänestä. Tahdoin saada hänestä kaiken irti.
— Oi… Minun pervomieheni… Kastelen sinut oikein kunnolla… ooh… vielä tulee
pissaa… nauti nyt joka pisarasta… Se on viinini sinulle. Minun erikoisjuomani sinulle…
Kusta roiskui pitkin kasvojani, ja hiukseni olivat tuota pikaa litimärät. Pissaa tuli niin paljon, etten voinut sitä enää niellä enempää. Purskuttelin kuumaa juomaa suussani ja syljin sitä monissa erissä ulos.
Pian koko ylävartaloni oli märkänä ja kusta valui ihanasti mulkkunikin päälle. Koska Leenan suihkukaivo alkoi jo osoittaa ehtymisen merkkejä, kiirehdin nostamaan kyrpäni pissareiän juurelle. Leena ymmärsi heti mitä vailla vielä olin ja ampui vihonviimeiset antinsa suoraan kankeni päälle.
— Annetaanpa nyt tätä herkkua Pikku-Jannellekin… Ettei se jää aivan osattomaksi… hih…
Kuinka ihanalta tuntuikaan, kun Leena herutti viimeiset kuumat pisarat silkinsileäk-
si kiiltelevälle terskalleni. Kyrpäni seisoi täydessä työasennossa, suonikkaana ja uljaana kuin suorasuuntaustykki.
X

— Nyt varmaan jo haluat nussia minua? Leena naurahti.
— No haluan! Vielä nyt kysyt moista…
Leena nosti paksuja jalkojaan ylemmäksi, tarttui munaani ja tyrkkäsi pimppiään hivenen eteenpäin, jolloin keppi sukelsi kertaheitolla limaiseen onkaloon kuin hohtimet kaivoon. Tartuin käsilläni hänen rintoihinsa ja aloin vain pumpata häntä pitkillä hartailla vedoilla.
Olin nuori ja vahva. Tuntui hienolta, kun sain nussimisen ohessa ihailla lihaksikkaita käsivarsiani, jotka pusertelivat lujasti mutta hellästi hyllyviä tissejä ja kovina tököttäviä nännejä. Mulkku kynsi vakoa ja käteni olivat kuin leipurin kämmenet turpoavassa pullataikinassa.
— Nussi minua rakas Janne… Nussi kunnolla… ooh…
Tässä asennossa näin hyvin, kuinka kalumme yhtyivät. Katsoin ihaillen, kuinka limainen munani pumppasi Leenan kypsää lihaa ja pusertelin samalla kaiken aikaa täyteläisiä rintoja. Tuntui ihanalta ajatella, että näillä tisseillä oli imetetty minun siittämää lasta. Saatoin hyvin kuvitella, kuinka upeilta hänen utareensa olivat näyttäneet raskaus- ja imetysaikoina. Hänen rintansa olivat kookkaat, mutta sitten kai ne vasta isot olivatkin, kun ne olivat täynnä maitoa.
Pelkkä ajatuskin lämmintä maitoa tihkuvasta naarasleijonasta sai hengitykseni kiihtymään ja mulkkuni hypähtelemään vitun syövereissä. Jälleen Leena luki ajatuksiani, näin sen hänen ilmeestään.
— Harmi kun emme voineet tavata siinä vaiheessa, kun imetin Jannea. Olisit saanut minulta maistiaiset… Olisin imettänyt sinuakin…
— … älä puhu… tai minä laukean samoin tein… sain sanotuksi pumppaamisen lomassa.

Leena oli Leena, hän tykkäsi härnätä minua:
— Ajattele, kuinka ihanalta se olisi tuntunut. Kun olisin lypsänyt lämmintä maitoa kyrpäsi päälle… Tai kun olisit työntänyt melaa maitoa valuttavien tissieni väliin…
Tukistin Leenaa mukamas vihaisena, ja hän vain hykerteli ja myhäili tyytyväisenä. Munassani tuntui kaiken aikaa aivan liian hyvältä, ja minulla oli täysi työ pidätellä siemensyöksyn tulemista. Irrotin toisen käteni tisseiltä ja puristin kiveksiäni niin lujasti kuin uskalsin. Tämän kikan oli oppinut Sirpaa naidessani. Kun palleja puristi lähes kipua tuottavasti, sillä sai jonkin aikaa siirrettyä laukeamisen hetkeä.
— Anna tulla vain Janne… Onhan meillä koko yö aikaa nussia. Voidaan ottaa vielä monta revanssia. Älä pidättele. Ajattele, kuinka ihanaa sinun olisi ollut pumpata minua raskausaikana… Kun olisit ottanut minut takaapäin… Olisit nähnyt minun ison mahani ja siemennetyn vakoni… Pilluhan muuttuu vain paremmaksi raskausaikana. Kun häpyhuulet turpoavat… Pillu muuttuu mehevämmäksi… Monet miehet ovat kertoneet, että silloin he ovat eniten nauttineet seksistä, kun vaimo on ollut paksuna. Mies on luonnostaan siittäjä ja nainen synnyttäjä. Ajattele pilluani raskausaikana… kuinka mehevä ja täyteläinen se silloin olikaan…

Nämä puheet olivat jo liikaa sietokyvylleni. Vaikka kuinka yritin ajatella persereikääni tunkeutuvaa jääpuikkoa tai suolahapon kaatamista terskani päälle, en voinut enää pidätellä lastien tulemista. Leena upotti kyntensä pyllyyni eikä jättänyt minulle enää minkäänlaisia vaihtoehtoja, kun tyrkkäsi karvaisen revansa munaani vasten.
Laukesin hänen sisäänsä voimallisesti. En yleensä erityisemmin äännellyt orgasmin hetkellä, sillä olinhan opetellut salarunkkaamisen taidon jo pikkupoikana. Nyt minulta kuitenkin karkasi nautiskeleva huokaisu, joka taatusti kuului viereiselle tontillekin.
XI

Leena katsoi minua hymyillen, kun olin hänen edessään yhä polvillani ja annoin hengitykseni tasaantua. Pissapisarat valuivat märistä hiuksistani kaulalleni ja rintakehälleni, ja minä vain huohotin onnellisena. Melkeinpä harras olo minulle tuli, kun katsoin hien ja kusen peittämää paljasta ihoani ja tuolilla loikoilevaa uhkeaa emäntääni, joka oli saaneen näköinen. Lintuset visertelivät yhä metsikössä, ja vieno öinen tuuli hyväili paljasta kroppaani.
— Noinko paljon sinua kiihottaa ajatus nähdä minut raskaana ja tissit maitoa täynnä? Leena kysyi ja tökkäsi samaan aikaan jalalla munaani, joka oli yhä puolistondiksessa. Kun Leena kutitteli varpailla kiveksiäni, kanki jäykistyi hivenen kovemmaksi. Ilta oli vielä nuori.
— Niin… Onhan se hyvin kiihottava ajatus. En voi kieltää, vastasin jonkin ajan päästä.
— Pitäisikö meidän sitten hankkia Jannelle pikkusisko tai –veli? Kyllä se voisi vielä vallan hyvin onnistua. Minähän olen vielä täysin hedelmällisessä iässä. En ole vielä neljääkymmentä täyttänyt ja kuukautiskiertoni pelaa täysin normaalisti.
En osannut sanoa siihen mitään. Leena katsoi minua tutkivasti. Lautasten kalahduksista ja veitsien kilinästä päätellen aidan takana syötiin kyljyksiä tai makkaroita.
— Olen selviytynyt Jannen kanssa oikein hyvin. Minulla on kaiken aikaa ollut säännöllinen toimeentulo ja aina on löytynyt ystävällisiä ja hyväntahtoisia tuttavaperheitä, joitten kanssa on voitu jakaa kasvatus- ja hoitovastuuta jälkikasvusta. Jannehan on tälläkin hetkellä yhden mukavan perheen luona yöhoidossa. Heillä on suurin piirtein samanikäinen oma poika. Hyvinhän Janne siellä viihtyy, kun siellä on leikkikaveri. Välillä heidän poikansa on vastavuoroisesti meillä kylässä. Tällainen diili on kaikkien etu. Totta kai Markonkin vanhemmat tarvitsevat välillä ihan omaa aikaa. Pääsevät kahdestaan vaikka leffaan tai teatteriin, kun Marko on meillä.

Toki Leenan perustelut kuulostivat järkeviltä, enkä yhtään epäillyt, ettei hän ollut pojasta huolta pitänyt. Leena oli kokeilunhaluinen seksipeto ja utelias seikkailija, mutta eihän se ollut kuin yksi puoli hänestä. Toisaalta hän osasi olla tunnollinen työntekijä ja kunnon kansalainen. Kun hän oli aikoinaan työskennellyt sihteerinä synnyinpitäjäni kunnanvirastossa, häntä oli pidetty mukavana ja yhteistyökykyisenä työtoverina ja ahkerana puurtajana. Vain se oli herättänyt kummastusta, kun hän oli yhtäkkiä irtisanoutunut työpaikastaan ja häipynyt sen kummempaa selitystä antamatta muihin maisemiin.
Minä saatoin vieläkin olla ainoa paikkakuntalainen, joka tiesin todellisen syyn Leenan mystiseen katoamiseen. Nelisen vuotta vanhempana ymmärsin täysin, että Leena oli aikoinaan tehnyt ainoan oikean ratkaisun. Olisihan se ollut pienellä paikkakunnalla täysi skandaali, jos ihmisille olisi totuus paljastunut. Että kunnanviraston sihteeri oli pamahtanut paksuksi 14-vuotiaalle pojalle. Ja vieläpä omalle yksityisoppilaalleen!
— Nyt minun asemani on oikein vakaalla pohjalla. Olen vakituisena amanuenssina Joensuun yliopistossa ja tämän uuden asuntoni olen jo pitkälti maksanut. Sain ihan mukavasti rahaa, kun möin entisen asuntoni ja kun siskoni taipui viimein siihen tuumaan, että möimme vanhemmilta perinnöksi jääneen kämpän pois Jyväskylästä. Uudesta autostakaan ei ole enää kuin muutama tonni lainaa maksettavana. Kyllä tässä siis toinenkin muksu ihan hyvin mukana menisi.

Kuuntelin kiinnostuneena hänen puhettaan, mutta en edelleenkään osannut sanoa siihen juuta tai jaata. Toki minua imarteli, kun hän näin selkeästi tyrkytti minulla toistamiseen siittäjän roolia. Halutessani saisin vielä toisen kerran kohottaa miehuuttani pumppaamalla hänet tiineeksi, mutta toisaalta jokin siinä myös tökki vastaan.
Mikä minun osani sitten olisi kahden lapsen elämässä? Olisinko vain eräs kiva setä, joka joskus oli laittanut heidät alulle ja joka sitten myöhemmin kenties tyrkättäisiin sivuun? Jos Leena joskus löytäisi paremman miehen tai vaikka häipyisi ulkomaille, ei minulla kai olisi kummassakaan tilanteessa osaa eikä arpaa lapsiin.
Enhän ollut tälläkään hetkellä Jannen virallinen isä, sillä en ollut missään vaiheessa tunnustanut isyyttäni. Ja kuinka olisin voinut jäädä perheenisäksi, kun minulla ei ollut edes mitään ammattia, vakituisesta työpaikasta nyt puhumattakaan. Armeijakin oli minulla vielä käymättä.
— Aivan hyvin voisit jossakin vaiheesa munasoluni taas voidella… Nythän se on todistettu, että siemenesi itävät oikein hyvin… Erinomaiset geenit poika sinulta sai. Eikö se olisi kiehtovaa, kun pääsisit panemaan minua raskausaikana? Saisit nautiskella mehevästä turvonneesta vitustani ja maidon täyttämistä rinnoistani? Myönnä pois, että se ajatus kiehtoo sinua tavattomasti. Meissä ihmisissä on edelleen paljon eläimellisyyttä kaikesta kehityksestä ja sivistyksestä huolimatta. Jokainen terve uros tahtoo ainakin joskus nähdä siementämänsä naaraan. Eikö niin Janne? Osuinko kymppiin?
XII

No niinhän siinä kävi, että Leena onnistui kiihdyttämään minut pelkillä puheillaan uuteen kiimaan. Kun kuuntelin hänen viettelevää ääntänsä, moraaliset sisäiset taisteluni alkoivat vain vaieta ja sokea brutaali kiihko otti minut valtoihinsa.
Hän oli lumoaja ja viettelijä. Hän hallitsi minua pelkällä äänellään. Ja rasvaisella karvaisella pillullaan hän minua vasta hallitsikin. Kun hän levitti reikäänsä ja lirputteli sitä sormillaan, en voinut enää hillitä itseäni.
Työnsin kyrpäni hänen sisäänsä ja aloin polkea häntä kiivaalla tahdilla. Hän naurahti riettaasti ja ujutti kätensä puristelemaan pallejani. Sitten hän puristi toisella kädellään persettäni aivan kuin olisi vanginnut minut – etten nyt vain vahingossakaan voinut karata häneltä. Olin kuin luu, josta verenhimoinen koira piti kynsin hampain kiinni.

— Sitähän minäkin… Minun siittäjäpoikani… Mutta älä pelkää, että minä nyt tulisin raskaaksi. Kyllä minulla kierukka on niin kuin sanoin. Mutta ehkäpä se voidaan jossakin vaiheessa ottaa pois. Kunhan nyt ensin kypsyttelet ajatusta itseksesi. Älä pelkää rakas… Minä kannan taloudellisen vastuun mahdollisesta toisestakin lapsesta. Sinä saat vain noukkia rusinat pullasta… Kun sitten jossakin vaiheessa paljastat tenaville isyytesi. Saat aivan rauhassa rakentaa samalla omaa elämääsi. Tahdon sinulta vain siemennyksen… Sitten kun sen aika on…
En jaksanut pohtia sen syvällisemmin Leenan yksinpuhelua. Annoin vain aisani pumpata hänen vakoaan ja sain vielä lisäkiksejä, kun Leena tiukensi otetta perseessäni ja säkeissäni. Hänen kyntensä upposivat lihaani ja tuottivat minulle suoranaista kipua, mutta haavat ehtisin nuolla myöhemmin. Katsoin soutavaa kyrpääni hänen vitussaan ja hänkin loi katseensa samaan suuntaan.
— Meidän kalumme kuuluvat yhteen… Kuinka olenkaan kaivannut sinua Janne… kaikki nämä pitkät vuodet… Nussi minua nyt. Nussi… Minun komea mieheni… Sinulla on aivan upea kroppa. Urheilijan vartalo… ooh kun tuntuu hyvältä…

Mitä enemmän häntä kuuntelin, sitä vähemmän enää mietin jälkiseurauksia. Oikeastaan Leenan suunnitelma alkoi jo kuulostaa ihan järkevältä. Saattoihan olla hyväkin juttu, jos pieni Janne saisi pikkuveljen tai –siskon – ja vieläpä samasta lähteestä.
— Minä haluan nyt tulla päällesi. Tahdon olla välillä ratsailla. Ratsastaa orhellani… Toteutin oitis hänen pyyntönsä. Vedin parruni ulos pillusta ja laskeuduin nurmikolle selälleni. Leena nuolaisi muutaman kerran munaani ja istahti sen päälle pehmoisesti. Nyt näin vielä paremmin, kuinka kalumme menivät sisäkkäin. Minulla ei ollut isoa mahaa, joka olisi estänyt näköyhteyden. Leena oli hyväkuntoinen, sillä kovin sulavasti hän pystyi ratsastelemaan kankeni päällä.
Hän kumartui hieman alemmaksi, jolloin saatoin samalla imeä hänen upeita tissejään, jotka heilahtelivat ihanasti nussimisen tahdissa. Hän takertui hiuksiini ja antoi palaa täysillä. Olin jälleen aivan taivaissa.
— Minä rakastan sinun munaasi Janne… En tahdo siitä koskaan enää luopua… Se on minun omaisuuttani nyt. Oiih… uuh…

Nytkyttelin pyllylläni vastaan. Kovin kauan minun ei tarvinnut sitä enää tehdäkään. Hetken päästä sain kolmannen orgasmini. Kun kaluni alkoi tovin päästä löystyä, Leena vain istui päälläni ja katsoi minua lempeästi. Hän silitteli poskiani ja hyräili itsekseen. Sitten tunsin, kuinka munani päälle valui jälleen lämmintä kusta.
— Olkoon tämä vaikka loppuhuipennus… hih… Kohta varmaan olisi jo aika mennä saunaan. Pesemään nämä irstailujen jäljet pois. Saunan jälkeen voisimme varmaan syödä jotain?
En käynyt vastustelemaan Leenan ehdotuksia. Nousin seisaalleni ja seurasin Leenaa. Hän tarttui minua kädestä kiinni ja tuikkasi poskelleni pienen suukon.
XIII

Pyllyyni oli tullut haava ja siihen sattui aika paljon. Kun olimme käyneet suihkussa pesulla, Leena kävi lääkekaapista sidetarpeita ja muuta tarpeellista tavaraa. Hän kaatoi pumpuliin vetyperoksidia ja puhdisti haavan. Näin peilistä, kuinka vetyperoksidi kuohui haavassa ja pieni irvistyskin minulta pääsi. Leena avasi laastaripaketin ja laittoi lemmenleikkien jättämään kohtaan ison laastarin. Hän suuteli hellästi kipeää paikkaa ja katsoi minua silmiin alhaaltapäin.
— Eiköhän se muutamamassa päivässä parane, hän sanoi.
— No eiköhän…
— Minä vähän innostuin liikaa… — Mitäpä tuosta.
— Oikeastaan haluaisinkin jättää sinuun pysyvän jäljen. Että olet varmasti minun omaisuuttani…
Leenasta ei aina ottanut selvää, milloin hän puhui leikkiä ja milloin hän oli tosissaan. Laskin käteni hänen olkapäällensä.
— Vai niin. No kuinka aiot minut merkitä? kysyin.
Leena hymyili minulle kyykkyasennosta. Nyt hän kuitenkin antoi paljaan heppini olla rauhassa. Olin nuori ja vahva, mutta eihän minunkaan mieskuntoni sentään rajaton ollut. Niin kone en ollut, että olisin kyennyt neljänteen varviin ilman lepotaukoa.
— En ole sitä vielä päättänyt, mutta tavalla tai toisella haluan leimata sinut omakseni. Että minusta jää ikuinen jälki sinuun. Ketä tahansa toista naista panetkin, hän joutuu näkemään, että minä olin sinun ensimmäinen naisesi. Uskollisuutta en sinulta edes odota. Kunhan minä vain saan tuntea olleeni tärkein ja merkittävin nainen elämässäsi.

Olin sanaton. Kuuntelin vain häntä raukeana.
— Minähän sinut nussimaan opetin. Ja pitämään naista muutenkin hyvänä, hän sanoi.
En väittänyt vastaan, sillä tottahan se oli. Leenalta saamillani opeilla ja taidoilla olin jokseenkin suvereenisti pyöritellyt ikäisiäni tyttösiä. Hän oli tehnyt minusta panomiehen.
— Mutta eiköhän mennä nyt saunaan? Kiuas on ollut päällä jo pari tuntia, Leena ehdotti.
— Mennään toki.
Olimme aikoinaan naineet kuin eläimet, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun istuimme vierekkäin saunan lauteilla. Tämä arkinen tapahtuma meiltä oli jäänyt kokematta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Rivitaloasunnon pieni sauna oli lämmennyt niin kuumaksi, ettei kiukaalle tohtinut alussa heittää kuin vajaita kauhallisia vettä. Silti jouduimme kyyristelemään, kun höyryaalto leijaili kohdallemme. Istuin seinän vieressä, ja Leena kävi lauteille puoliksi makuulleen ja laski päänsä reisieni päälle. Pidimme toisiamme kädestä ja nautiskelimme löylyistä. Olimme kuin rakastavaiset konsanaan.
— Se minun kaverini Sari on suoraan sanottuna kovassa puutteessa. Hän on tavallaan myös työkaverini, vaikka me aivan eri hommia yliopistossa teemmekin. Sari työskentelee virkailijana yliopiston kirjastossa, Leena jutteli, enkä aluksi tätä puhetta kovin tarkasti kuunnellut. — Sari ei ollut miehen kanssa yhdynnässä yli neljään vuoteen, Leena jatkoi, enkä edelleenkään reagoinut tähän puheeseen juuri mitenkään. Sitten Leena nosti päätään ja nipisti minua kevyesti poskesta. — Niin että voisitko sinä Saria jelpata tässä asiassa? Antaisitko hänelle munaa, kun hän on niin kovassa puutteessa? Leena väänsi minulle rautalangasta.

Nyt aloin minäkin asialle syttyä.
— No miksipäs ei… Pitäähän ystäviä auttaa, lausuin.
— Sitähän minäkin. Onhan se nyt jo melkein synti, jos alle kolmekymppinen nätti nainen on noin kauan munan puutteessa ollut. Tai ainakin olisi synti olla häntä auttamatta… heh…
Tapaus alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän.
— Kuinka se on mahdollista? Jos Saria ei kerta ulkonäkökään suojaa? kysyin. — Se on pitkä juttu selittää, mutta jospa minä nyt lyhyesti koettaisin valaista asiaa… Sari on ensinnäkin aika ujo ja vähän pelokaskin. Ei hän uskalla ravintolasta tai diskosta jotakuta tuntematonta miestä bongata. Ei varsinkaan, kun hänellä on joskus ollut hyvin ikäviä kokemuksia irtosuhteista. Toisaalta hän ei voi seurustelukumppaniakaan hakea, koska hän on tavallaan varattu nainen… Itse asiassa hyvinkin varattu.
Leena piti puhumisessa pienen tauon. Heitin vettä kiukaalle ja taisin jo aavistaa, mistä kenkä puristi.
— Niin… Sari on ollut yli neljä vuotta parisuhteessa toisen naisen kanssa, Leena virkkoi.
— Jassoo. Siis hänkö on lesbo? kysyin.
— Höpsistä… Ei kai hän miestä kaipaisi, jos hän umpilesbo olisi. Kai hän on biseksuaali. Vähän niin kuin minäkin. Onhan minussakin lesboa ehkä viisitoista prosenttia ja loput heteroa. Sarissa on varmaan enemmän lesboa kuin minussa, mutta kyllä hän silti rehellisestä kyrvän puutteesta kärsii.
Leenan ystävä kiinnosti minua koko ajan enemmän. En osannut hätkähtää juuri mistään seksin ja erotiikan variaatioista, vaikka olinkin melko sovinnaisessa elämänpiirissä lapsuuteni ja teini-ikäni viettänyt. Kai Leena oli aikoinaan avannut silmäni tässäkin suhteessa. Olinhan viettänyt hänen kanssaan kerran kimppakivojakin, kun hänen kaverinsa Eija oli liittynyt leikkiimme mukaan.

— Siis minkä ikäinen Sari tarkalleen ottaen on? kysyin.
— Hän täytti helmikuussa 28 vuotta. Hän on siis kymmenisen vuotta sinua vanhempi, Leena vastasi.
— Jassoo… Kuulostaa hyvältä. Onko hän tumma vai vaalea? Vai brunette? — Blondinainen hän on. Pieni ja siro ja oikein suloinen kasvoiltaan. Hän on luonnostaan kaunis, eikä juurikaan meikkaa. Pimppikarvatkin ovat aivan luomutilassa… Hän ei sheivaile itseään ja antaa usein kainalokarvojensakin rehottaa vapaasti. B-kupin rinnat hänellä on.
— Huh… Kävi todella kiinnostamaan…
— Minä arvasin sen. Ethän sinä voi kovin kauan yhteen naiseen tyytyä. Kun nyt tuollaiseksi pukiksi jo olet kehittynyt… Mutta niin kuin jo sanoin, minä sallin sen sinulle, kunhan minä vain saan kokea olevani merkittävin naisesi.
Emme olleet tavanneet yli neljään vuoteen, mutta silti Leena oli jo selkeästi laatinut suuria suunnitelmia minun suhteeni. Ei se kuitenkaan minua nyt ahdistanut, oikeastaan päinvastoin.
— No sinulla ilmeisesti on ollut seksiä Sarin kanssa? enemmän totesin kuin kysyin.
— Onhan meillä. Olemme salaa pitäneet toisiamme hyvänä… Aina silloin kun se on ollut mahdollista.
— Ilmankos niin tarkasti osasit häntä kuvailla. Senkin vanha konna… naurahdin.

Leena hykerteli sylissäni ja raaputteli samalla pimppiään. Sitten häneltä pääsi pieni pieru, ja meitä kumpaakin alkoi naurattaa. Tyttökaverini eivät olleet käyttäytyneet yhtä luontevasti ja estottomasti. Sirpakin oli aina vaivihkaa luikkinut ulos, jos hänelle oli tullut ilmavaivoja. Leena oli toista maata, hän oli luonnonlapsi.
— No jollakin tavallahan minun piti tyydyttää tarpeeni, kun odotin sinua viime talvena. Kun Sari nuoli minua, ajattelin aina hänen tilalleen sinut. Sillä tavalla jaksoin pidätellä itseäni siihen asti, kunnes tulit täysi-ikäiseksi.
Se oli niin ihanasti sanottu, että minua kävi melkein itkettämään. Taisin ihan oikeasti olla hänen suuri rakkautensa.
— Sarin avovaimo Heli on sataprosenttinen lesbo ja hän on sairaalloisen mustasukkainen Sarista. Sitä hän vahtii etenkin, ettei Sari vain lähde jonkun miehen matkaan. Heli tuntuu melkein vihaavan miehiä. Jos joku mies katsoo Saria vähänkin sillä silmällä, Heli on heti raivoissaan ja alkaa kiristelemään hampaitaan. Monta kertaa he ovat joutuneet lähtemään bileistä kesken illan pois, kun Heli on saanut halli