Tarina on alkujaan kirjoitettu vuosia sitten, ja unohtunut laatikon pohjalle kaikkien muiden tarinoiden joukkoon. Tämä, kuten muutkin mahdollisesti julkaisemani tarinat, ovat kuvitteellisia, eivätkä pyöri pelkän seksin ympärillä. Jos siis kaipaat tiukkaa tekstiä pelkkään kiihottumiseen, jatka jonkun muun parissa. Suoraa palautetta voit laittaa myös sähköpostitse osoitteeseen: laatikonpohjalla@outlook.com
-L
Tästä alkaa tarina kertojana toimivasta nuoresta Ernosta, ja ympäristön paineiden ja odotusten alla kipuilevasta Mikasta:
Kuulin kun ulko-ovi kävi ja äiti tuli kotiin. Hitto, se on etuajassa, minun pitäisi olla jo piilossa omassa huoneessa. Nostin hupun päähäni ja yritin olevinaan keskittyä televisioon kun kuulin äidin äänen kutsuvan minua avuksi ruokakasseja purkamaan.
“En mä nyt kun ohjelma kesken, pyydä Jukkaa kaveriks..” huikkasin takaisin ja yritin rämpätä televisiota sellaisen kanavan mitä voisin väittää katsovani.
Äiti ilmestyi olohuoneeseen ja katsoi minua pää vinossa. Vilkaisin sitä hupun alta ja käänsin nopeasti katseeni takaisin televisioon, mutta liian myöhään.
“Ota se huppu pois” äiti komensi, ja toisti määräyksensä entistä painokkaammin kun en heti totellut.
“Ei ole mitään…” ehdin aloittaa kun käsky toistui jo kolmannen kerran.
Nyt niin painokkaasti että täytyi todella alkaa punnita kumpaa pelkäsin enemmän; näyttää äidille runnoutuneet kasvoni vai olla tottelematta. Laskin huppuni ja käänsin kasvoni äitiin näyttäen mustuvan silmäni ja hieman haljenneen huuleni.
“Jukka!” äiti karjaisi kohti veljeni huonetta, ja hyvin nopeasti hän ilmestyikin äidin taakse.
“Erno voi vittu taas…” Jukka huokasi minut nähdessään ja vilkaisi äitiä, joka tuijotti nyt Jukkaa asteen murhaavammin.
“Haluaisitko sinä ehkä selittää miksi pikkuveljesi on taas mustelmilla? Joko joku nyt ihan oikeasti myöntää että Ernoa kiusataan ja pahoinpidellään, vai meinaatteko taas syöttää jotain paskaa siitä miten on törmätty oveen tai kaaduttu skeitatessa?”
Äiti oli ihana, kiltti ja kaikkein rakastavin, mutta maailman pelottavin kun sen mitta jostain täyttyy, ja nyt se on tainnut tulla täyteen. Jukka nosti kätensä pystyyn ja ilmoitti että hän ei enää ottaudu tähän, kaikkensa on tehnyt mitä voi. Yritin ilmeillä hänelle ettei nyt jätä minua pulaan, vaan seivaa minut tästä tilanteesta niin kuin hyvän isoveljen kuuluu. Äiti vaati vastauksia, ja tiesi että Jukkaa painostamalla saa paremmin tuloksia, ja niinhän se sai.
Aikansa hiillostettua Jukalta petti hermot ja se karjaisi:
“Vittu, mä olen kaikkeni tehnyt ettei tota saatanan nulikkaa enää kiusattaisi, mutta kun se vitun tollo on kieltänyt mua enää puuttumasta sen kiusaajan tekemisiin!”
Ja helvetti oli irti. Äidin silmät oli lautasen kokoiset kun se katsoi minua ja tivasi syytä selittämättömälle käytökselleni. Yritin jankata jotain höpön höpöä kun äidin katse siirtyi taas Jukkaan vaatien lisäselvitystä.
“Erno on rakastunu siihen saatanan Mikaan ja siks se antaa sen tehdä itselleen ihan mitä vaan!”
Tämän jälkeen kukaan ei enää sanonut mitään ja sain livahtaa huoneeseeni.
Ennen ruokaa äiti tarkisti kasvoni ja voiteli voidetta mikä edistäisi mustelmien katoamista. Illallinen syötiin hiljaisuudessa, ja Jukka poistui niin nopeasti kuin pystyi ja ilmoitti lähtevänsä kaverilleen. Hyvähän sen on kadota kun ensin pudottaa tuollaisen pommin, vaikka oikeassa olikin.
“Siitä Mikasta..” äiti aloitti mutta vaikeni ja mietti uudelleen miten asian ottaisi puheeksi.
“Joo mä tiedän. Ei sillä ole mitään tunteita mua kohtaan, tai siis varmaan ketään poikaa kohtaan, ja tiedän etten sais sen antaa kohdella mua näin. Mut ei se auta jos siihen yritetään puuttua, pahenee vaan.”
Olimme taas hetken hiljaa, kunnes jatkoin:
“Niin siis mulla taitaa olla… siis poikia kohtaan… tunteita. Tai ainakin sitä, mikä on typerää. Mut kyllä mä äiti pärjään, älä ole huolissas.”
Äiti nousi pöydän äärestä ja tuli luokseni, kietoi kätensä ympärilleni ja halasi lujaa.
“Rakasta ketä haluat. Olet silti mun rakas mussukka, ja mun sydän särkyy kun sua kohdellaan noin enkä osaa sitä lopettaa.”
Halasin äitiä lujaa takaisin ja vakuutin että kiusaaminen on vähenemään päin ja loppuisi varmasti pian kun kesälomakin parin kuukauden kuluttua alkaisi.
Viikonloppuna parantelin kasvojani äidin ohjeiden mukaan, ja maanantaina jäljellä huulen pienen halkeaman lisäksi oli vain haaleat jäljet siitä mustelmasta mikä vielä perjantaina koristi silmäkulmaani. Meikillä sain nekin piilotettua lähes huomaamattomiksi ja keskityin taas päättämään lukion toisen vuoden opinnot tunnollisesti. Viikko sujui rauhallisesti, kuten odotinkin. Yleensä Mika tyytyi vain pilkkaamaan ja nimittelemään, ja joskus harvoin kävi käsiksi, silloinkin aina kavereidensa edessä ja yllyttäessä. Viimekertainen oli kovin käsittely ikinä, ja sekin oli osittain vahinko, kun Mikan lyödessä minua, eikä edes erityisen kovaa, onnistuin jotenkin kaatumaan ja lyömään silmäkulmani takanani olleeseen tasoon. Yleensä se oli tönimistä, seinää vastan pitelemistä, lyönti vatsaan tai muuten niin ettei siitä juurikaan näkyviä jälkiä ole jäänyt. Lähinnä mustelmia käsivarsiin ja ranteisiin kiinnipitelystä. Ne olin saanut selitettyä äidille muina onnettomuuksina. Jukka oli minua kahta vuotta vanhempi ja vielä viime vuonna yritti ottautua kiusaamiseeni, mutta siirtyi tänä vuonna yliopistoon eikä ollut enää minua puolustamassa. Kerran nähtyään käsieni mustelmat ja tajutessaan saman menon jatkuvan Jukka etsi Mikan käsiinsä ja otti yhteen tämän kanssa ihan kunnolla. Silloin se oli Mika jolla oli silmä mustana, ja tämän jälkeen pyysin Jukkaa pysymään erossa asiasta. Aina yhtään ivaamista kovemman käsittelyn jälkeen saan olla hetken rauhassa ilman että Mika kavereineen kiinnittää minuun huomiota, kuten nytkin. Parikin viikkoa pyörähti mukavasti, kunnes nimittely ja töniminen käytävillä alkoi taas. Olin siihen jo tottunut, ja sen kovempia käsittelyitä oli loppupelissä todella harvoin.
Jukka oli perjantaina kavereidensa kanssa ulkona ja minä vietin leffailtaa äidin kanssa. Yöllä kuulin Jukan rumuavan päissään kotiin ja kolistelevan kohta ovellani.
“Törmäsin siihen sun kultapoikaan.” Jukka sanoi humaltuneena ja nojaili huojuen oveni karmiin.
“Mikaan?” kysyin säikähtäneenä ja Jukka nyökkäili.
“Annoin sen kuulla kunniansa millainen pikku hinttari se taitaa itsekin olla kun ei voi jättää sua rauhaan, kun haluaa vaan koko ajan enemmän ja enemmän iholle.”
Jukka repesi juopuneeseen nauruun ja hoiperteli huoneeseensa. No sepä vasta olikin hyvä veto. Onneksi koulu loppuisi pian enkä joutuisi näkemään Mikaa varmaan koko kesän aikana. Kunnes alkaisi taas uusi lukukausi. En voinut muuta kuin rukoilla että Mika on ollut yhtä kännissä kuin Jukka, ja unohtaa aamuun mennessä tuon hedelmällisen juttutuokion veljeni kanssa.
Seuraavan päivän kiertelin kaupungilla ja nautin lähestyvän kesän tuoksusta päiväkahvihetkellä puistossa. Illalla saisin olla rauhassa kotona kun äiti lähtee miesystävänsä kanssa mökille, ja Jukkakin pesiytyy loppu viikonlopuksi tyttöystävänsä kotiin. Jahka on ensin krapulastaan selvinnyt. Toivottavasti on edes paha krapula, sellaisen päänvaivan se kännisellä avautumisellaan minulle aiheutti.
Palattuani kotiin sain ilokseni huomata muiden jo lähteneen, joten vaihdoin mukavat kollarit jalkaan ja heittäydyin sohvalle torkkumaan. Kauaa en saanut tästä rauhasta nauttia kun ovikello keskeytti päiväuni haaveiluni ja raahauduin unisena eteiseen. Oven avattuani olin hetkessä täysin hereillä, hieman ilahtunut mutta enimmäkseen peloissani, kun Mika seisoi ovella ja astui sitten heti kutsumatta sisään paiskaten oven takanaan kiinni. Peräännyin nähdessäni salamoinnin hänen silmissään ja törmäsin huoneeni oveen. Mika tarttui kiinni kaulastani ja tuli niin lähelle kasvojani että tunsin hänen raskaan hengityksensä.
“Mitä sä lutka olet musta valehdellut veljelles, että mä olisin susta kiinnostunut?!” Mika ärähti ja tuijotti minua suoraan silmiin niin vihaisena että uskoin hänen leimahtavan kohta liekkeihin.
“E-en mitään…” yritin sopertaa kun Mika avasi oven selkäni takaa ja rämähdin huoneeni lattialle hänen seisoessa edessäni uhkaavana ja täynnä sellaista raivoa mitä en ollut ennen nähnyt.
Niin silmitöntä, että Mika näytti aivan vieraalta, enkä tunnistanut tuota katsetta millä hän minua katsoi. Vai oliko se raivoa? Hätäännystä, hämmennystä, jopa pelkoa?
“Oliko se sit oikeassa?” möläytin yhtään ajattelematta, ja Mika pysähtyi niille sijoilleen.
“Oliko? Käyttäydytkö sä mua kohtaan noin vaan peittääkses kavereides edessä sen, että oikeasti haluaisit olla mun lähellä, olla mun kanssa?” jatkoin puhettani jotenkin hätääntyneenä siitä ettei Mika reagoinut mitenkään ja nousin ylös astuakseni lähemmäs häntä.
Mika sai reaktiokykynsä takaisin ja painoi minut vasten vaatekaappia.
Tällä kertaa en kääntänyt katsettani pois tai edes yrittänyt suojata itseäni, vaan katsoin häntä tiiviisti silmiin ja laskin käteni hänen kuumalle, lihaksikkaalle rinnalleen. Mika vavahti ja hätäännys pilkahti hänen silmissään.
“Niin kuin mä haluisin olla sun lähellä?” jatkoin hiljaa puhettani ja nostin varovasti toisen käteni Mikan kaulalle, ja koskettelin hänen tummia olkapäille yltäviä hiuksiaan. Mika tarttui kiinni käsiini ja kaatoi minut sängylle vatsalleni pitäen minua paikoillaan.
“Niin mitä sä oikein haluat?!” se ärähti ja tarttui sotkuiseen vaaleaan tukkaani lujalla otteella.
“Sut!” älähdin ja tunsin kuinka Mika painautui vasten minua, ja ote hiuksistani tiukentui.
“Vai haluat sä mut?” se murisi päästäen irti hiuksistani ja tarttui vyötäisilleni.
“Sitä sä saatanan lutka nyt sit saat, just mitä oot niin kerjännyt” ja tunsin kuinka se tarttui housuihini ja kiskoi ne kovin ottein nilkkoihin.
Katsoin hätääntyneenä taakseni ja näin kuinka Mika avasi farkkunsa ja laski niitä alemmas, paljastaen kovana seisovan mulkkunsa.
“Mika…” ehdin parahtaa ennen kuin sain kovan läimäytyksen takapuolelle ja käskyn olla hiljaa, jonka jälkeen vaativat kädet tarttuivat lantiooni vetäen takapuoleni pystyyn.
Näin jalkojeni välistä kuinka Mika levitti sylkeään kyrvälleen, ja tarttui sitten minuun kun yritin paeta.
“Ei, senkin pikku lutka, nyt sä saat sitä mitä olet aina halunnut, ja sä saatana nautit siitä…” ja hän työntyi sisääni yhdellä armottomalla työnnöllä.
Työnnöllä jonka kipu lävisti minut ja sai minut huutamaan. Uudelleen, ja uudelleen. Työntö työnnöltä Mika jatkoi tasaisen armotonta naintiaan, ja minä uikutin patjaa vasten itkien hädissäni kivusta ja hämmennyksestä. Vähitellen kipu alkoi hieman helpottaa ja pystyin kuulemaan kuinka Mika huokaili jo raskaasti.
“Sähän olet oikein hyvä pikku lutka…” se huokasi ja puristi lanteitani lujempaa, painautuen syvälle, syvälle sisääni, ja karjaisi samalla kun tunsin hänen purkautuvan sisälleni.
“Mähän voisin kouluttaa sua jatkossakin näin..” Mika sanoi pukiessaan taas housujaan ja jättäessään minut yksin, naituna sänkyyni makaamaan.
Ja niin kuin Mika uhkasi, hän jatkoi. Muutaman kerran se ilmestyi ovelleni kun muut olivat poissa, ja sitten vaati minua ilmoittamaan kun talo olisi tyhjillään, tai käski minun saapua heille. Alun jälkeen akti alkoi tuntua hyvältä, ja aloin jopa odottaa kohtaamisiamme joita alkoi nyt olla pari kertaa viikossa. Vaikka kaava oli aina sama, pelkkää panemista, nautin yhteisistä hetkistämme ja tunteeni Mikaa kohtaan vain vahvistuivat. Kesän mittaan hänen otteensa hellenivät, ja sain nauttia jopa pienestä läheisyydestä mikä seksiä edelsi.
Olin jälleen ilmoittanut Mikalle viestitse että olen illan yksikseni, kun suihkuun mennessä kuulin ovikellon soivan.
“Arvelinkin et se oot sä” sanoin ovella seisovalle Mikalle jonka silmistä näin jo ahnaan halun ja housuissa kasvavan pullotuksen.
“Niin taisit odottaa kun on pelkkä pyyhe päällä..” se sanoi halun karheuttamalla äänellä ja sulki oven.
“Olin menossa suihkuun, liitytkö seuraan?”
Mika seurasi minua kylpyhuoneeseen ja jäi riisuutumaan kun minä menin jo edeltä kuumaan suihkuun. Kohta tunsin vahvojen käsien kietoutuvan takaapäin ympärilleni, ja kiihottuneen upean miehen vartalon painautuvan vasteni.
“Hei pikku narttu” se kuiskasi ja otti korvanlehteni hampaidensa väliin tarttuen samalla hiuksiini.
Mika hamusi huulilla ja hampaillaan kaulaani ja niskaani.
“Mikä on, miksi olet noin vaisu?” se kysyi olkani takaa ja irrotti otteensa hiuksistani, yllätyksekseni alkaen silittää niitä.
Kiedoin Mikan toisen käden tiukemmin ympärilleni.
“Kun sä et ole mulle hellä” huokasin.
“Miten niin en ole? Nytkin silitän sua, ja viimekskin hellästi rakastelin, varmasti säkin nautit joka hetkestä” Mika puolustautui ja kietoi toisenkin kätensä ympärilleni.
Käännyin Mikaan päin ja kietouduin hänen syleilyynsä.
“Mutta halusin enemmän” kuiskasin.
Tässä oli hyvä olla. Kuuma vesi valui pitkin alastomia yhteen kietoutuneita kehojamme. Tunsin oloni turvalliseksi noiden vahvojen käsivarsien ympäröimänä, ja toivoin että tämä hetki voisi kestää ikuisesti.
“Haluaisit mitä enemmän?” Mika kysyi karheasti ja katsoi minuun.
“Sut” vastasin.
“Mutta sullahan on mut…” Mika aloitti kun keskeytin ja tiuskaisin:
“Muttei kokonaan!” ja irtauduin hänestä.
“Mitä tarkotat?” Mika kysyi ja yritti tarttua käteeni, mutta väistin ja peräännyin.
“Sitä että haluan enemmän kun… kun pelkkää panemista. Haluat sut! Haluan hellyyttä ja että sä oikeasti tunnet jotain mua kohtaan.. että sä haluat minut, kokonaan..!”
Mikan kasvoille nousi vain ilkikurinen hymy mikä sai minut suuttumaan.
“Voi Erno…” se huokasi ja nappasi kädestäni kiinni, veti minut luokseen ja painoi minut vatsa vasten seinää.
“Sä olet niin vitun seksikäs kun sä suutut…” se huokasi ja sai minut suuttumaan entisestään.
“Mutta kun sä olet mun lutkani” se kuiskasi, ja rajusti pantuaan minua taas, poistui.
Kesä oli tuolloin jo aivan lopuillaan, enkä viimeisimmän suihkuepisodin jälkeen vastannut Mikan kutsuihin mennä kyläilemään hänen luonaan, saatikka kutsunut häntä meille. Ensimmäinen kouluviikko pyörähti käyntiin, ja onnistuin välttelemään Mikaa useamman päivän ajan. Onneksi koulumme oli niin iso, että lukion luokatkin oli jaettu useampaan osaan ja kuljimme eri tunneilla. Perjantaina päivä tuli vihdoin päätökseen, ja luikahdin heti luokasta päästyäni vessaan odottamaan että muut koululaiset, myös Mika, poistuisivat tontilta etten vahingossakaan törmäisi häneen pihalla kotiin lähtiessä. Odoteltuani tovin napsautin vihdoin vessan lukon auki, ja alkaessani painamaan kahvaa alas, ovi lennähti auki ja Mika seisoi edessäni.
Hän tyrkkäsi minut takaisin vessaan, astui itsekin sisään ja lukitsi oven perässään.
“Kaksi ja puoli vitun viikkoa, sä olet jättänyt vastaamatta mun viesteihin, ja pakoillut mua koulussakin?! Mä saatana jopa soitin sulle, etkä vastannut siihenkään!” se karjui minulle raivosta punaisena ja nosti minut lavuaaripöydälle istumaan pidellen sitten kiinni käsistäni.
Tuijotin lattiaa.
“No? Eikö ollut nartulla ikävä?” Mika tivasi, ja riuhtaisin käteni irti ja läimäytin sitä kämmenellä kasvoihin.
“No oho, mistä hyvästä?” se kysyi hieman hämmentyneenä ja hivenen vihaisena, mutta se sama ilkikurinen pilke silmissään kuten aina kiihottuessaan.
“Koska pidät mua narttunas!” tiuskaisin happamasti ja läimäytin sitä uudelleen.
Mika tarttui taas käteeni, nyt entistä tiukemmin, ja tuli aivan lähelle kasvojani.
“Mutta sähän olet mun narttuni” se virnisti ja yritti näykkäistä huultani.
Väistin ja kiemurtelin irti hänen otteestaan laskeutuen samalla alas tasolta.
“Mihin sä menet?” Mika kysyi kun ohitin hänet ja avasin oven.
“Pois!” tiuskaisin ja astuin aulaan johon olikin ilmaantunut ihmisiä, Mikan kavereita, ja luotin siihen ettei heidät nähtyään Mika säntäisi perääni.
Yritin livahtaa ulko-ovelle mutta Mika tarttuikin käteeni ja veti takaisin aulaan painaen minut vasten lasista väliseinää.
“Mikä vittu sulla oikein on?!” se tiuskahti vihaisesti välittämättä aulassa parveilevista ihmisistä.
“Mä en jaksa tätä enää..” nyyhkäisin ja yritin päästä irti yhtä vain kiristyvästä otteesta.
“Etkö sä sitten nauti siitä mitä mä sulle teen?!” Mika kivahti.
“Kyllä, mutta…”
“Haluatko sä sitten että mä mieluummin pieksän sut taas?!”
Huokasin ja kosketin hellästi Mikan vatsaa, ja otteensa minusta helleni hieman.
“Mikset sä halua mua enää?” se kysyi ja tuijotti suoraan silmiini vaatien vastausta.
“Haluan! Haluan niin saatanasti! Etkö sä vitun idiootti tajua että mä rakastan sua?! Oon aina rakastanut! Siks mä annan sun tehdä mulle mitä vaan. Mut se että sä panet mua, muttet välitä musta lainkaan, sattuu enemmän kun ykskään lyönti!”
Mika irrotti otteensa minusta ja pääsin lähtemään.
Kotona linnoittauduin huoneeseeni ja itkin pahaa oloani. Äiti yritti käydä luonani mutta ajoin hänet aina pois. Illalla myöhään kuului taas hiljainen koputus, ja oveani raotettiin hieman.
“Täällä olisi kaakaota ja voileipää” äiti kuiskasi oven raosta.
“Onko vaahtokarkkeja?” niiskutin peiton alta.
“On rakas. Saanko tulla?”
Päästin myöntyvän inahduksen ja äiti istui sänkyni reunalle. Nousin peiton alta istumaan ja pyyhin yhä valuvia kyyneleitäni. Kaakao helpotti mieltä, niin kuin aina. Se oli äidin luottokeino.
“Haluatko kertoa mikä on?” se kysyi hellästi ja silitti tukkaani samalla kun hörpin lohtujuomaani. Pudistin päätäni ja äiti nyökkäsi.
“Kesällä ajattelin jo että onkohan sinulla joku kaveri, kun vaikutit jotenkin rakastuneelta, mutta ennen koulun alkua happanit taas. Tänään taisi sitten tapahtua jotain ikävää. Liittyyköhän ne toisiinsa?”
Nyökkäsin vähän.
“No pääsit sitten kesällä yli siitä ihastumisestasi siihen kiusaajaan?”
Vilkaisin äitiä ja pudistin hieman nolona päätäni.
“Ahaa. Se siis oli se?”
Nyökkäys ja uusi armeija kyyneleitä valui poskilleni.
“Voi rakas.” äiti huokasi ja halasi.
Se tuntui ihanalle. Äiti nojasi sänkyni päätyyn ja otti minut kainaloonsa. Nakersin voileipää ja kuuntelin kun äiti puhui työpäivästään, ja keksi tikusta asiaa mistä kertoa lisää tylsiä tarinoita arjesta, kunnes vaivuin uneen.
Aamulla heräsin sen verran että söin hieman aamiaista, ja kaivauduin sitten takaisin sänkyni pohjalle jonne olin nukahtanut uudelleen. Heräsin vasta iltapäivällä säpsähtäen Jukan aulasta kantautuvaan karjaisuun
“HÄIVY!”.
Hyppäsin pystyyn ja jäin kuuntelemaan mitä huoneeni ulkopuolella oikein tapahtui.
“Jukka älä nyt viitsi, ihan oikeesti..” kuulin Mikan äänen ja jähmetyin.
Mitä se täällä teki? Jukka ja äitikin ovat kotona, miksi se tänne nyt tunki? Raotin huoneeni ovea ja Mika kääntyi ulko-ovelta katsomaan minua.
“Erno… Voidaanko puhua..”
Läimäytin huoneeni oven kiinni.
“Joo ettei voi ilmeisesti puhua. Eikä sulla sille mitään asiaa tarvii ollakkaan. En tiedä mitä helvettiä sä sille olet eilen tehnyt kun se on noin paskana, mutta voit pyytää sitä, ja sitä sun kahden vuoden kiusaamistas siltä anteeksi vaikka kortilla. Niin kenenkään meidän ei tarvii katella tuota sun rumaa naamaas” Jukka tylytti ja löi oven kiinni Mikan edessä.
Päivän ja illan mittaan Mikalta tuli useampikin viesti, ja pari puhelua, mutten vaivautunut vastaamaan. Sunnuntaina aamulla olimme kaikki kolme aamiaisella kun ovikello soi taas. Jukka meni avaamaan, ja ehti vain raottaa ovea kun se paukahti auki ja Mika astui sisään.
“Nyt sä jätkä menit liian pitkälle…!” Jukka ehti karjahtaa ja oli käymässä Mikan kimppuun kun äiti riensi väliin.
Istuin jähmettyneenä pöydän ääressä ja katsoin eteiseen.
“Niin Mika, hei, olen Minna, poikien äiti. Oliko sulla jotain asiaa Ernolle?” äiti kysyi hellästi seisoen Mikan edessä ja pidellen kättään Mikan rinnalla.
Mika pysähtyi äidin edessä mutta tuijotti äidin ohitse minua.
“On…” se sai sanotuksi tukahtuneella äänellä mutta vaikeni sitten yrittäen keksiä kuinka puhetta taas tuotettiin.
“Mä en osaa…” se sai sanottua.
“En mä osaa olla hellä, ainakaan sulle. Kun ei se käy…”
Mika takerteli sanoissaan ja näytti siltä että sitä kuristettaisiin.
“En mä voi, tajuatko? En voi… Ei se käy…”
Mikan silmät kiilsivät ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin että siihen todella koski, ja se oli haavoittuvainen.
“Kyllä mä välitän, vaikka väität että en.. Tosi paljon! En vaan osaa näyttää sitä sulle, kun se ei käy…”
Mika alkoi vapista ja nousin nopeasti ylös kävellen hänen luokseen. Äiti ja Jukka seurasivat sivummalta. Tartuin Mikan käsiin ja mies valahti polvilleen alkaen itkeä. Laskeuduin hänen eteensä ja kiedoin käteni tämän ympärille.
“Kesän jälkeen, tää reilu kaks viikkoa on ollut aivan paskaa, kun sä et ole vastannut mulle… Koulussakin pakoilit niin että näin vaan kun livahdit jonnekin nurkan taakse ja katosit…” se vaikersi nyyhkytyksen joukosta.
Silitin Mikan sotkuista tukkaa kunnes nyyhkytys lakkasi.
“Mitä sä sitten muka haluat?” kysyin siltä edelleen silittäen.
“No sinut!” se tiuskaisi ja nosti katseensa minuun.
“Sinut senkin hölmö! Mutta en tiedä miten mä sut saan, kun en mä osaa olla… Olla…”
“Hintti?” Jukka yritti auttaa sivummalta ja tyrskähti vähän nauraa, mutta lopetti kun äiti puukkasi sitä kiukkuisesti kyynärpäällä.
“Mä vihaan tuota sun veljees…” Mika huokasi ja katsoi minuun.
“Niin mäkin aina välillä” kuiskasin ja vedin Mikan seisomaan ja vein huoneeseeni.
Istuimme hiljaa sängyllä vierekkäin ja katsoimme vastakkaista seinää. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tunsin kuinka Mikan käsi hipaisi omaani, ja hiipi vähitellen lähemmäs ja tarttui sitten käteeni.
“Voisit sä suudella mua?” se kysyi hiljaa ja katsoi vasta sitten minuun.
Käännyin Mikan syliin istumaan, tartuin hellästi kasvoista ja painoin huuleni sen huulille. Mika vastasi suudelmaan, hellästi, uudelleen, ja uudelleen. Vaativat kädet hyväilivät kylkiä ja selkääni, ja kaatoivat minut lopulta sängylle makaamaan. Mika heitti paitansa pois ja kiskoi myös minun paitani lattialle. Ahnaat huulet hamusivat kaulaani ja rintaani, ja kädet kietoutuivat kaulalleni puristaen hieman, kuten hänellä oli tapana. Kiihotuin tuosta kosketuksesta, mutta tiesin otteiden taas kovenevan ja hellyyden katoavan.
“Mika, hellästi..” kuiskasin ja silitin käsiä kaulallani.
Mika irrotti otteensa kaulaltani ja meni hieman hämilleen.
“Anteeks, mä en osaa…” se aloitti mutta keskeytin hänet suudelmaan.
“Kyllä sä osaat, sä olet ollut hellä välillä aikaisemminkin, ehkä vahingossa sillon kun olet unohtanut mitä sun mukamas pitää olla” kuiskasin ja suukotin tuota ihanaa miestä lisää.
Mika nousi ylös ja istui viereeni.
“Sunko perhe on ihan ok tän kanssa?” se kysyi vakavoituen.
“Mä en usko että mun olis, jos ne sais kuulla että olen ihastunut poikaan…”