Oli kevät. Koulut olivat jälleen ohi ja uudet ylioppilaat saivat lakkinsa. Itselläni olisi vielä vuosi jäljellä lakin saamiseen.
Tutkailin itseäni peilin edessä kotona. Minut oli kutsuttu peräti neljiin ylioppilasjuhliin. Ei minua niin olisi kiinnostanut, mutta varsinkin äidin painostuksesta olin tullut toisiin ajatuksiin. Jouduin hankkimaan uuden paidan ja puvun takin. Housut mahtuivat jalkaan juuri sopivasti. Minulla ei ollut kovinkaan paljon kokemusta puvun käytöstä, joten en tiennyt, kuuluiko housujen puristaa kaikki veret munista niin kuin nyt tuntuivat tekevän… Takki ja paitakin tosin kiristivät. Tulin siihen tulokseen, että puku olisi aina kuitenkin epämukava ja kireä. Se näytti kuitenkin istuvan päälläni ihan hyvin, joten läksin kiertelemään juhlapaikkoja.
Kaikista muista paikoista selvisin nopeasti, mutta serkkuni luona vierähti aikaa. Olin väsynyt ja hikinen, sillä päivä oli kuuma ja raskas ruoka painoi mahassa. Kireä puku tuntui jo lähes sietämättömältä ylläni. Lopulta sain sukulaiseni vakuutettua siitä, että minulla oli vielä yksi paikka käymättä ja pääsin lähtemään.
Autossa mietin jo kotiin lähtöä: olo ei ollut paras mahdollinen, kello oli paljon ja viimeisenä olisi käynti Minnan luona, jota en edes juuri tuntenut. Hän oli siskoni kavereita, lyhyt, noin 155 cm pitkä, tumma tyttö. Hän oli aika hyvännäköinen, sellainen tumma, surusilmä. Hän oli hoikkarakenteinen, kaiken kaikkiaan kyllä aika namipakkaus. Hän oli kutsunut minut, koska siskoni itse oli Tanskassa pelimatkalla. Tein viimein päätökseni ja päätin käväistä vielä häntäkin katsomassa. Ja olisihan viimeinen onnitteluruusu (ja kortti) joka tapauksessa hänelle vietävä.
Kaarsin autollani Minnan pihaan. Muita autoja ei paikalla ollutkaan, mikä ei ollut yllätys. Kello oli jo aika paljon. Kävelin ovelle ja soitin ovikelloa. Minna tuli kuin tulikin avaamaan.
– Ai hei, säkin tulit. Kiva kun pääsit, Minna vielä lisäsi.
– Joo, mulla meni pitkään serkun luona. Sukulaiset ei päästäneet lähtemään, sanoin ujosti lattiaan tuijottaen.
– Jaha, suku onkin pahin, Minna sanoi ja nauroi. Hän sanoi, ettei paikalla ollut enää muita. Viimeiset vieraat olivat lähteneet jo puolisen tuntia sitten.
– Otetaan nyt kuitenkin maljat, Minna sanoi ja haki meille kuoharilasit.
Skoolasimme. Kuvaa meistä ei voinut ottaa, koska paikalla ei ollut ketään muita. Minna selitti vanhempiensa lähteneen mökille viimeisen vieraan lähdettyä. Aloimme sitten jutella niitä näitä, koulusta, siskostani ja muusta. Minna tarjosi syötävää, mutta sanoin olevani jo täynnä. Hän kuitenkin haki minulle lasin mansikkaboolia. Minun olisi kuulemma pakko maistaa sitä. Ihan hyväähän se olikin.
– Istu nyt edes, Minna sanoi hymyillen, kun seisoskelin vaivautuneena edelleen keittiön ovensuussa. Istuin nahkasohvalle. Minna tuli viereeni lasi kädessään. Juttelimme taas niitä näitä. Minua harmitti, kun puheeni olivat vain sellaisia joo, niinpä ynnä muita tokaisuja. En ole erityisen hyvä seuranpitäjä koskaan ollutkaan. Minnaa se ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän, kiusallista hijaisuutta ei päässyt syntymään missään vaiheessa. Se tuntui kivalta. Sitten aloin itsekin päästä keskustelujen aiheiden aloittajaksi ja kohta juttelimmekin kuin vanhat tutut. Siemaisin boolia ja nautin tilanteesta.
Minna nousi ja sanoi käyvänsä vessassa.
– Älä karkaa sillä aikaa, hän vielä sanoi hymyillen.
– En, en, ei mulla minnekkään oo kiire, tokaisin.
En saanut katsettani irti Minnasta, kun hän käveli ohitseni. Hänen vartalonsa oli täydellinen, peppu oli pyöreä ja tiukka. Rinnat olivat aika pienet, mutta pienikokoinen Minna oli muutenkin. Minna oli kaunis myös kasvoistaan. Hänellä oli sellaiset suuret tummat silmät, pieni nöpönenä ja sellaiset vähän törröttävät huulet, ei mitkään häiritsevän törröttävät, vaan just sellaiset tiukat ja vähän törröttävät, oikein haluttavat. Hänen hurmaava hajuvetensä jäi tuoksumaan paikalle, kun hän itse katosi vessaan.
Minna palasi vessasta. Juttelimme vielä hetken niitä näitä, mutta sitten ajattelin pikkuhiljaa lähteä. Minnakin varmasti lähtisi pian juhlimaan muiden ystäviensä kanssa. En halunnut viivytellä häntä. Nousin lähteäkseni, kun yhtäkkiä tapahtui katastrofi. Housun nappi pamahti irti ja lensi napsahtaen jonnekin hevonkuuseen. Hävetti niin hitosti! Mutta Minna nauroi vain.
– Taisit syödä aikalailla, poika, hän sanoi nauraen.
– Joo, kai noi housut ois muutenkin saanut jo uusia, vastasin punaisena häpeästä.
– Mä voin ommella sen napin kiinni, jos vielä löydän sen jostain, Minna sanoi ja alkoi etsiskellä sitä lattialta.
Olin jo sanomassa, että anti olla, kun Minna pyllisti vähän matkan päässä suoraan edessäni. Lyhyt hame nousi sen verran, että mustat stringit näkyivät selvästi sen alta. Kullini jäykistyi oitis oikeaan lahkeeseen. Minna hihkaisi löytäneensä napin. Itseäni kauhistutti: mitä jos Minna huomaisi jäykistyneen vehkeeni? Hän ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan sitä.
– Mennään tonne mun huoneeseen. Siellä pitäis olla neulat ja langat, hän ilmoitti.
En voinut kieltäytyäkään. Menimme Minnan huoneeseen, jossa hän alkoi penkoa ompelurasiaansa. Kohta hän tuli eteeni, sovitti langan neulansilmän läpi ja laskeutui polvilleen eteeni.
– No niin, seiso vaikka siinä vaan. Mä ompelen sen heti kiinni.
Olisin halunnut juosta pakoon… Jos Minna huomaisi nyt… Mutta ennen kuin olin ehtinyt kissaa sanoa, hän otti minua housun vyötäröstä kiinni, venytti sitä vähän ja alkoi sitten sovittaa nappia paikalleen. Kaluni riemastui ja pääsi sojottamaan nyt suoraan eteenpäin. Säikähdin niin että! Minna kuitenkin hymyili vain ja katsahti minua suoraan silmiin.
– Jopas! Taitaa olla tiukkaa housuissa? hän kysyi.
– Ööh… Joo… änkytin jotain.
– Älä nyt, sehän haluaa selkeesti ulos. Saanko avata vetskarinkin? Minna vielä kysäisi.
Olin saada slaagin. Yksi unelmieni naisista kysyi tuollaisia! Sain kuiskattua jotain. Minna veti vetskarini auki ja laski sitten kokonaan housuni alas. Minua heikotti. Seuraavaksi Minna hieroi kyrpääni kalsareiden läpi.
– Miltäs tuntuu? Minna kysyi ja katsoi ylöspäin minua.
– Hyvältä, sain sanottua.
Minna veti kalsarini hiljaa alas. Kullini sojotti nyt taivasta kohti. Minna tarttui empimättä kulliini.
– Haluuks sä, et mä imen sitä? Minna kysyi matalalla äänellä.
Olin saada sydänkohtauksen.
– Tottakai, sanoin kuitenkin heti.
Minna otti kullini käteensä ja vemputti sitä hetken kevyesti. Sitten näin kullini katoavan hiljaa täyteläisten huulien väliin. Suljin silmäni. Kalu upposi kosteaan ja lämpimään luolaan, jonka etuosassa tuntui terävä hammasrivi. Minna imi kuitenkin hellästi. Kohta tunsin hänen pienen kielensä myös nuolevan kulliani. Olin laueta siihen paikkaan. Minna otti kullini tyvestä kiinni ja ohjasi kyrpäni niin syvälle kurkkuunsa kuin sai. Hän imi vielä pari sellaista vetoa, ennen kuin päästi kullini suustaan henkeään haukkoen.
– Mulla ei oo kortsuja. Onks sulla? hän kysyi nyt. Sadattelin mielessäni huonoa tuuriani.
– Ei mullakaan oo, myönsin pettyneenä.
Minna katsoi minua hetken hymyillen ja sanoi sitten:
– Noh, ei se mitään. Mut haluisikko kuitenkin panna mua? Mä aattelin yhtä juttua…
Katsoin häntä hieman kysyvästi.
– Haluutko panna mua pyllyyn? hän kysyi sitten.
Säpsähdin. Joka jätkän unelma oli saada joskus anaalia! Ja nyt minulla oli siihen mahdollisuus!
– Joo…
Minna riisui kaikki vaatteensa yltään. Myös minä kuoriuduin kireästä puvustani. Minna penkoi jostain valkoisen tuubin.
– Tällä pitäis mennä sisään, hän selitti ja näytti pulloa minulle.
Minna kävi makaamaan selälleen sängylle. Hän levitti haaransa levälleen suoraan edessäni näyttäen karvattomaksi ajellun posliinipillunsa myös sisältä. En enää uskonut silmiäni ollenkaan. Hän hyväili hetken häpyhuuliaan pyörittelemällä niitä parilla sormellaan. Toisella kädellä hän hyväili rintojaan. Hän katsoi minua koko ajan suoraan silmiin. Hän nuolaisi huuliaan. Kyrpäni sojotti nyt kivikovana suoraan kattoa kohti. Minna huomasi tämän:
– Haluatko maistaa mua? hän kysyi ja reväytti taas haaransa levälleen.
Menin kömpelösti Minnan luo ja polvistuin hänen haarojensa kohdalle. Minnan kiiman tuoksu räjäytti tajuntani uusiin ulottuvuuksiin. En ollut ennen nuollut naisen pillua ja tunsin itseni todelliseksi kömpelykseksi. Minna otti käteni ja laski ne reisilleen. Pillu edessäni lumosi minut täysin. En voinut enää odottaa, vaan nuolaisin kömpelösti Minnan kostunutta häpyä. Säpsähdin hieman. Minna painoi pääni pillulleen ja sanoi sitten:
– Nuole, nuole mua…
Aloin nuolla kostunutta pillua. Sydän hakkasi niin, että pelkäsin sen pettävän. Minnalta pääsi syvä huokaus. Nuolin entistä huolellisemmin. Sitten yritin painaa voimalla kieleni Minnan pilluun. Nenäni tökkäsi hänen klitoristaan ja hän säpsähti äkisti.
– Töki sitä kielellä, Minna kuiskasi.
Aloin nuolla klitoriksen kohtaa. Minna alkoi huohottaa raskaasti. Yhtäkkiä hän kumartui äkisti eteenpäin. Häneltä pääsi pieni huudahdus. Hän nosti pääni pillultaan ja kietoi kätensä kaulani ympärille:
– Ooh, se oli ihanaa! Mut sä varmaan haluut jo panna mua?
– Ööh. Joo, sain sanottua.
Minna nousi nelinkontin sängylleen ja työnsi pyllyään kohti minua hieman yläviistoon. Hän antoi purkin minulle ja sanoi:
– Levitä sitä vaan huoletta pyllylleni ja vaikka kullis ympärille.
Tein työtä käskettyä. Minna levitti voidetta kireän näköisen peräaukkonsa ympärille ja työnsi yhden sormen peppuunsa. Minä rasvasin kullini Minnan ohjeiden mukaan. Siirryin sitten Minnan takapuolen ääreen. Minna otti sormensa ulos pyllystään.
– Yritä eka, saakko kaks sormee sisään, Minna pyysi.
Työnsin varovasti etu- ja keskisormeni Minnan tiukkaan suoleen.
– Työnnä vaan niin syvälle kuin saat, Minna sanoi hieman ähkien.
Painoin sormeni syvemmälle Minnaan ja pian oli kaksi sormeani rystysiä myöten hänen ihanassa pyllyssään.
– OK, nyt munaa! Minna huudahti.
Vein lekani Minnan peräaukolle. Minna työnsi hieman pyllyään ylöspäin helpottaakseen työtäni. Otin Minnan pakaroista kiinni ja aloin painaa kulliani hitaasti Minnan anukseen. Pieni anus ponnisteli kovasti, eikä homma onnistunut heti. Lopulta työnsin niin kovaa kuin pystyin. Minna auttoi ja työnsi pyllyään samalla minua kohti. Tunsin, kun kullini kärki upposi hitaasti supistelevan peräaukon läpi syvemmälle anukseen. Sisällä oli tilaa vähän enemmän. Minna haukkoi henkeään.
– Oh… Voi et… ahh… Työnnä syvälle, niin syvälle kuin saat!
Pian kullini hävisi kokonaan hänen kireään suoleensa. Mietin, kauanko jaksaisin enää… Kullini tuntui jo nyt olevan räjähtämäisillään. Nussin rankasti abityttöä anaaliin.
– Pahh… Pane mua! Minna huusi.
Aloin kömpelösti panna Minnaa pyllyyn. Aluksi kulli ei tuntunut liikkuvan minnekään. Se tuntui vain junnaavan paikallaan. Sain sen kuitenkin myös liikkumaan tuossa kireässä käytävässä, joskin aika hitaalla tahdilla. Minna värisi oudosti, välillä hän ähki. Mietin, mahtoiko pyllyseksi tehdä hänelle kipeää.
Aloin saada liikkeeseeni yhä enemmän pituutta. Minna vastasi nyt liikkeisiini ja alkoi liikuttaa lantiotaan panon tahtiin. Homma kiihotti minua yhä enemmän. Aloitin raivokkaan pumppaamisen, eikä Minna enää voinut vastata omalla vartalollaan rytmiin. Hän tärisi paikallaan työntöjeni voimasta, kunnes aloitti pitkän ja matalan huudon.
– Ooohhohooaahahhhhh… häneltä pääsi.
Minnan selkä kaareutui äkisti. Samalla häneltä pääsi hevostamman korskahdusta muistuttava ääni. Sylki lensi limaisena viivana pitkälle hänen suustaan. Se oli liikaa. Tunsin, kuinka kullini alkoi sykähdellä Minnan kireässä pyllyssä. Hätäännyin hieman. Minna kuitenkin huomasi tämän.
– Oiih… Päästäh sisään vaaahn! hän huudahti.
Kullini alkoi sykkiä kuumaa laavaani Minnan pyllyyn. Minna retkahti mahalleen sängylle. Spermainen kullini lurpsahti ulos hänestä. Minna vain huohotti syvään. Olin itsekin aika voimaton.
Istahdin sängylle Minnan jalkojen viereen ja odotin hengitykseni tasaantumista. Minna katsoi minua olkansa yli ja pyysi minut vierelleen sängylle. Kävin makaamaan Minnan viereen. Minna silitti hiuksiani ja painoi äkkiä suunsa suoraan suulleni. Tunsin, kuinka hänen kielensä alkoi innokkaasti pyöriä suussani omaa kieltäni etsien. Vastasin kielisuudelmaan himokkaasti. Minnan pieni kieli hieroi hetken taitavasti omaani, kunnes hän henkeään haukkoen nosti huulensa pois huuliltani. Hän hyväili hetken rintaani kädellään, painoi sitten kylkensä kylkeäni vasten, nosti käteni niskansa taakse ja painoi päänsä olkapäälleni. Hän silitteli hetken hiuksiani. Suljin silmäni. En voinut vieläkään uskoa tapausta todeksi…